Yleinen käsitys media-alasta tuntuu olevan, että sinne kouluttautuvat valmistuvat lähes varmasti työttömiksi. Onko media-alalle työllistyminen vaikeaa ja kuinka töitä saa? Haastattelin taiteen maisteri Vilja Harjamäkeä hänen kokemuksistaan työnhausta ja työllistymisestä leikkaajana.
’’Suhteiden luominen on tärkeää. Koko ajan ei tarvitse tyrkyttää itseänsä, mutta on tärkeää tehdä itsestään muistettava.’’
Vilja Harjamäellä on aina ollut realistinen kuva media-alalla työskentelystä. Hänen isänsä toimi äänisuunnittelijana ja jo pienestä pitäen hän on seurannut vierestä isänsä työntekoa.
’’Viisivuotiaana tiesin, että haluan elokuva-alalle, koska teimme isäni kanssa stop motion -animaatioita pehmoleluillani ja kokeilimme erilaisia tekniikoita. Yhdeksänvuotiaana päätin, että haluan Taideteolliseen korkeakouluun, eli nykyisen Aalto-yliopiston elokuvataiteen laitos ELOon.’’
Ja sinne tie veikin vuonna 2015 opiskelemaan leikkaamista. Sitä ennen hän on suorittanut media-assistentin tutkinnon Stadin ammattiopistossa ja valmistui liikkuvan kuvan linjalta vuonna 2013. Ennen pääsyään ELOon hän opiskeli vuoden medianomiksi Tampereen ammattikorkeakoulussa.
’’Pienenä luulin, että minusta tulee äänisuunnittelija. Ammattikoulussa minua patisteltiin tuottajaksi ja hainkin Tampereen ammattikorkeakouluun tuottajalinjalle. Leikkaaminen kuitenkin puhutteli minua enemmän. En ole aivan varma, milloin päätin alkaa leikkaajaksi, se vain tapahtui.’’
’’Olin työmyyrä jo ammattikoulussa. Minulla oli jatkuvasti useita omia sekä koulun projekteja kesken. Tekemällä vapaa-ajalla omia projekteja motivaationi sekä itsevarmuuteni työntekoon kehittyi jatkuvasti, ja sitä mukaa uskalsin hakea töitä. Olin todella aktiivinen työnhakija jo opiskeluaikana. ’’
Ja aktiivisuus kannattaa. Kun jaksaa hakea ja lähettää työnäytteitä eri tuotantoihin, töitä alkaa löytymään.
’’Alkuun tein pienempiä töitä, kuten yritys- messu- ja mainosvideoita, mutta tätä kautta luodaan suhteita ja saa jalkaa oven väliin. Sen jälkeen huomaakin, että tämä voikin suositella minua eteenpäin. Siinä pääsee siihen duunin ’pyörään’ mukaan.’’
Vaikka aktiivisuus on tärkeää, joskus kannattaa kieltäytyä työtarjouksista, jos ne eivät edistä omia tavoitteita. Ja sitä hän painottaa, vaikka aloitteleva leikkaaja helposti ajattelee, että saako jatkossa tilaisuuden, jos kieltäytyy tarjotusta työstä.
’’Jos on monta projektia yhtä aikaa työn alla, se voi olla hyvin kuormittavaa. Kun on saanut jo jalkaa oven väliin, kannattaakin miettiä mitä projekteja ottaa ja pystyykö kaikkiin antamaan 100% työpanoksen.’’
Uran alkuvaiheessa löytyy kuitenkin paljon intoa lähteä mukaan moniin erilaisiin projekteihin ja siitä kannattaa ottaa ilo irti.
’’Aloittelevana leikkaajana joutuu myös toisinaan pelkäämään, että jää tulevaisuudessa jostain paitsi, jos ei ota jokaista työtä vastaan. Tätä pelkoa ei kannata ruokkia stressillä. Mutta tottahan se on, että yksi onnistunut työkeikka johtaa usein seuraavaan.’’
Monet projektit näyttävät hyvältä CV:ssä, mutta kannattaa ajatella mitä haluaa tehdä leikkaajana. Jos on tilanteessa, että haluttuja töitä riittää ja haluaa työskennellä esimerkiksi vain fiktion parissa, ei kannata ottaa vastaan projektia, jonka tekemiseen palavaa halua ei löydy. Se saattaa turhaan kuormittaa ja viedä intoa siitä työstä, jonka kokee edistävän tavoitteita.
’’Alleviivaan kuitenkin, että monipuolisesta osaamisesta on vain hyötyä. Se ei tarkoita, että kaikkea pitäisi osata, mutta kaikkea kannattaa ainakin yrittää. ’’
Viljan vinkit aloittelevalle leikkaajalle:
- Pitää olla työmyyrä ja aktiivinen itse. Ennen kaikkea pitää uskaltaa hakea töitä.
- Ei kannata yliarvioida eikä etenkään aliarvioida itseään.
- Pitää tykätä työstään ja pitää jokainen projekti yksilöllisenä.
- Ole kiitollinen siitä mitä olet päässyt tekemään. On paljon ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä sinun hommiasi.
