Valoisaksi ja sinnikkääksi ihmiseksi luonnehdittu Lissu Lundström, kohta 70-vuotias, on suulla maalaava taidemaalari Helsingistä.
”Synnyin vuonna 1952 keskosena ja sain pitkittyneessä synnytyksessä CP-vamman. Vamman vuoksi en voi käyttää käsiäni tai jalkojani ja tästä johtuen teen asioita suullani. Olen myös lähes kuuro ja toinen silmäni on sokea. Suulla tekemisen opin jo varhain ja se on ollut myös perheelleni ja ystävilleni normaali tapani toimia. Vietin lapsuuteni vehreässä puutarhakaupunginosassa, puu-Pasilassa, jonka päälle on rakennettu nykyisen Pasilan aseman ympäristö. Perheeseemme kuului äidin ja isän lisäksi kaksi sisartani sekä isovanhemmat, joiden avulla saatiin arki sujumaan. Mummin ja vaarin hoivissa vietimmekin turvallista elämää vanhempien käydessä töissä.”
”Maalaaminen on aina tuottanut iloa siitä, että olen löytänyt oman tavan luovaan ilmaisuun.”
Jokainen lapsi haluaa piirtää ja maalata, eikä Lundström ollut poikkeus.
”Jo lapsena piirtelin ja maalasin sisarusteni kanssa. Minä tein sen kynä ja sivellin suussa. Ensimmäiset maalini olivat vesivärit, kuten lapsilla yleensä ovat, mutta ne valuvat maalatessa, eikä siten oikein sovellu minulle. Uskon, että jokainen ihminen on luova ja jokaisella on oma tapansa päästää se ulos. Minulle maalaaminen on ollut se henkireikä.”
Nykyisin Lundström saa elantonsa maalaamalla. Hänen päästyään Suulla ja jalalla maalaavien taiteilijoiden yhdistyksen stipendiaatiksi (VDMFK) vuonna 1989 pystyi hän taloudellisen tuen turvin opiskelemaan yksityisten taideopettajien johdolla. Sen lisäksi Lundström kävi Helsingin työväenopistossa maalauskurssilla 40 vuoden ajan.
”Se oli tärkeää aikaa, jota ei saa korvatuksi yksin maalatessa.”
Vuonna 1996 Lundström hyväksyttiin VDMFK:n taiteilijajäseneksi. Se toi hänelle ystäviä ja työyhteisön, jossa jokainen tuntee paloa taiteeseen. Eri maiden kokousmatkoilla hän on päässyt tapaamaan henkilökohtaisesti taiteilijoita ja yhdistyksen kautta saanut myös maalauksilleen kansainvälistä näkyvyyttä.
”VDMFK, mahdollistaa työskentelyni taiteilijana ja turvaa toimeentuloni. Kohdallani sanonta ”Tee mitä rakastat, niin sinun ei tarvitse tehdä töitä päivääkään” pitää hyvin paikkansa.”
Lundström tekee värikkäitä öljyväri- ja akryylimaalauksia. Hänen tyylinsä on lähinnä abstrakti, mutta aiheet luonnosta eli maisemat ovat aina olleet hänelle läheinen aihe. Hän maalaa kankaalle ja vesiliukoiset värit ovat mahdollistaneet turvallisen työskentelyn.
”Ne ovat paitsi helppohoitoisia niin myös hajuttomia. Liuottimien kanssa ei tarvitse läträtä. Työskentelyyni käytän erilaisia siveltimiä ja joissakin maalauksissa myös palettiveistä.”
”Maalaamisen parhaisiin puoliin kuuluu ehdottomasti se, kun työskentely etenee sujuvasti ja työn valmistuttua voin itsekin olla tulokseen tyytyväinen.”
Parasta Lundströmin mielestä on se, että maalaus on niin onnistunut, että se myydään näyttelystä tai kun yhdistys julkaisee siitä kortin. Taiteilijat saavat toimeentulonsa myydyistä tuotteista.
”On myös aikoja, jolloin työ ei etene. Olen saattanut valita itselleni liian vaikean aiheen. En esimerkiksi pysty maalaamaan ohutta viivaa. Nämä asiat ovat kuitenkin kierrettävissä, mutta se vaatii pohdintaa. Harvoin olen kuitenkin joutunut luopumaan ideastani. Olen mielestäni hyvä keksimään näitä kiertoteitä. Käyttämistäni väreistä olen myös tyytyväinen.”
”Nyt, kun elämme haasteellista korona-aikaa, on matkustelu saanut väistyä – ainakin toistaiseksi. Työmatkojen lisäksi, matkustelen paljon siskoni ja hänen aviomiehensä kanssa paitsi Suomessa niin myös ulkomailla. Automatkat Pohjois-Norjaan ja Keski-Eurooppaan ovat olleet mieleenpainuvia ja juuri ennen koronaa, ehdimme käydä myös Toscanassa, joka oli pitkäaikainen haaveeni. Uusin vapaa-ajanharrastukseni tuo iloa ja inspiraatioita siirtolapuutarhapalstan muodossa koko perheelleni.”
VDMFK International
- Suulla ja jalalla maalaavien taiteilijoiden kansainvälinen yhdistys.
- Polion vammauttama, suulla maalaava taiteilija, Erich Stegmann käynnisti yhdistyksen, jonka motto ”Ich will kein mitleid” – en kaipaa sääliä – kuvastaa yhdistyksen ydinajatusta. Hänen haaveena oli työskennellä mahdollisimman monen taiteilijan kanssa, joka teki taidetta suulla tai jalalla.
- Sodassa haavoittunut Veikko Auvinen oli ensimmäinen suomalainen taiteilija, joka hyväksyttiin yhdistyksen jäseneksi vuonna 1958.
- Yhdistys toimii nykyisin 72:ssa maassa ympäri maailman ja jäseniä on yli 750.
- Edellytyksenä on, ettei taiteilija pysty käyttämään käsiä, vaan maalaa suulla tai jalalla.
- Yhdistyksessä on kolme taiteellisiin taitoihin perustuvaa pätevyystasoa: stipendiys, kokelasjäsenyys ja täysjäsenyys.
- Apurahan turvin taiteiljia voi kehittää itseään taiteilijana ja hankkia materiaaleja työskentelyään varten.
- Asiantuntijaraati käy maalaukset läpi säännöllisesti, seuraa kehitystä ja varmistaa työn korkean laadun.
- Taiteilijan taitojensa kehittämiseksi sekä materiaalien ja koulutuksen hankkimiseksi yhdistys maksaa stipendiaateille stipendejä. Kuukausittaisen stipendin määrä nousee, kun taidot kehittyvät.
- Yhdistys arvostaa jokaista taiteilijaa riippumatta siitä, mistä päin maailmaa tai kulttuurista on hän lähtöisin.
Lähde: SJK-kustannus, VDMFK
Otsikkokuva: Heidi Lundström
