Keskustelu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ympärillä on ajankohtaisempaa kuin koskaan, mutta välittyykö tämä monimuotoisuus elokuviin? Entä löytääkö sateenkaarinuori televisiokanavia käännellesään kaltaisiaan kasvoja ihmisten joukosta? Adrian Hogan haluaa varmistaa asian olevan niin.
Adrian Hogan on 20-vuotias Helsingissä asuva suomalais-amerikkalainen elokuva- ja televisioalan opiskelija. Hogan aloitti ELOTV-opinnot HEO Kansanopistossa syksyllä 2022 tajuttuaan lukiossa haluavansa tehdä elokuvia. Hoganin haave siitä asti, kun hän päätti pyrkiä alalle on ollut näyttää valkokankaalla monimuotoisia queer-tarinoita queer-ihmisen silmin ja tuoda maailmaan lisää LGBTQIA+-representaatiota.
“Representaatio on tärkeää, koska vähemmistöt eivät näy mediassa niin paljoa. Jos niitä näkyy näytöllä – nimenomaan hyvää representaatiota – tulee jo toivottavasti mahdollisimman nuorenakin sellainen olo, että on tärkeä ihmisenä eikä ole outo”, Hogan toteaa.
Vaikka vuosien myötä keskustelu queer-representaation ympärillä on noussut enemmän esille, prosentuaalisesti cissukupuoliset ja heteroseksuaaliset ihmiset dominoivat yhä ELOTV-alaa. Audiovisual Producers Finlandin vuonna 2021 tilauksesta laaditussa diversiteetti- ja representaatio raportoinnissa tilastoitiin kaikki vuonna 2020 julkaistut fiktiiviset kotimaiset elokuvat sekä televisiosarjat (paitsi Syke, Salatut elämät ja Rantabaari) ja niiden henkilöhahmot. Raportin mukaan seksuaalivähemmistöihin kuuluvia hahmoja oli elokuvissa 2,2%, kun taas sarjoissa 1,4%. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvia hahmoja oli elokuvissa 0,2% ja sarjoissa 0%.
Hogan kertoo tehneensä päätöksen luoda tarinoita, joissa queer-ihmisiä tulisi aina olemaan pääosissa. Päättäväisyydestään huolimatta Hogania kuitenkin mietityttää toisinaan ihmisten reaktio hänen luomiinsa tarinoihin. “Nytkin kun olen kirjoittanut käsikirjoitusta, niin mietin miten opettajat ja muut oppilaat tulevat vastaanottamaan sen, että kirjoitan aina queer-ihmisistä.”
Hoganin mukaan henkilöhahmot joihin voi samaistua luovat tunteen että ei ole yksin, joka on todella merkittävää etenkin vähemmistöihin kuuluville ihmisille. Mutta pelkästään fiktiivisten queer-hahmojen esilletuominen ei ole ainoa tekijä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustukselle elokuvien ja television maailmassa.
“Queer-representaatio on tärkeää kameran edessä sekä sen takana. Olemme olleet täällä aina ja on tärkeää, että meitä näkyy vanhempina, lääkäreinä, opettajina ja johtajina. Ja siksi on myös tärkeää, että elokuva- ja televisioialallakin olemme näkyviä”, Hogan painottaa. “Taidealoista elokuva- ja televisioala elää vielä niin vanhaa aikaa.”
Hogan lisää LGBTQIA+-ihmisten tarinoiden jakamisen olevan tärkeää myös niille, jotka eivät itse kuulu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, sillä ne voivat jakaa ymmärrystä. Nämä tarinat ja niissä näkyvä representaatio voivat myös luoda niin sanotun “queer awakeningin”, eli tajuamisen omasta identiteetistä, kuten myös auttaa kaapissa olevia sateenkaari-ihmisiä.
“Hyvä queer-representaatio tuntuu kuin halaukselta”, hän toteaa.
Kaikista mahdollisista haasteista riippumatta Hogania inspiroi ja motivoi ajatus siitä mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan. Hänelle tärkeintä olisi pystyä toimimaan äänenä ihmisille, jotka ovat odottaneet kuulla queer-tarinoita kaltaisiltaan queer-ihmisiltä.
Viivi Manns
