Varhaiskasvatuksen ahdingosta on uutisoitu jo pitkään.
Alalla on suuri resurssipula, erityisesti koulutetusta työvoimasta. Kannusteita alalle kouluttautumiseen siis kaivataan, mutta toistaiseksi ratkaisuna henkilöstövajeeseen toimivat keikkatyöläiset. Millaista on päiväkotien arki keikkatyöläisten näkökulmasta?
Kolme Helsingin alueen päiväkodeissa työskentelevää henkilöä kertoivat arjestaan työn parissa.
Keikkatyö on suosittua erityisesti sen joustavuuden vuoksi, vuoroja valitaan itse päiville joille työtä halutaan vastaanottaa. Se sopii esimerkiksi opiskelijan elämäntyyliin, jossa työ ei ole arjen ykkösasia. Töitä voi kuitenkin tehdä halutessaan paljonkin, kunhan niitä on vain tarjolla. Päiväkotiapulaisen tai hoitajan sijaisen töissä ei hetkeen ole ollut tilannetta, jossa näin ei olisi ollut.
Keikkatyöläisiä kannustetaan verkostoitumaan työpaikkojen kanssa ja solmimaan kerralla pidempiä kuin yhden tai muutaman päivän keikkoja. Salma Farah on tehnyt noin muutaman vuoden ajan avustajan hommia päiväkodeissa ja oli määräaikaisena pidempään yhdessä tarhassa. On molempia osapuolia hyödyttävää, jos työntekijä asettuu hetkeksi yhteen kohteeseen. Tällöin työntekijä oppii tuntemaan paikat ja lapset, sekä ehtii perehtymään työhön ja työympäristöön paremmin.
” Aloitin keikkalaisena vuoden 2022 syyskuussa, tein muutaman kuukauden töitä eri päiväkodeissa, jonka jälkeen sain pidemmän määräaikaisen paikan yhdestä päiväkodista. Jatkoin opintoja tauon jälkeen viime syksynä ja olen taas palannut satunnaisiin keikkoihin ”, Farah kertoo työtaipaleestaan.
”Suosittelisin työtä niille ketkä viihtyy lasten kanssa ja joilta löytyy kärsivällisyyttä”, Farah kertoo.
Ella Toivola on hiljattain valmistunut varhaiskasvatuksen opettajaksi, mutta keikkaili jo ennen opintojaan hoitajana päiväkodeissa. Hän yllättyi siitä, kuinka paljon alalla riitti hommia keikkalaiselle. Toivola olisi näitä keikkoja tehdessään halunnut työkavereidensa ymmärtävän, kuinka raskasta oli mennä aina uuteen taloon ja oppia talon tavoille.
’’Sijaisten asema on usein huono, koska ne on ulkopuolisia siihen työyhteisöön. Ellei sitten tee useampia vuoroja yhteen paikkaan, joka tekee susta ees vähän enemmän osan sitä työyhteisöä”, Toivola kertoo.
Työpaikan ilmapiirillä on suuri vaikutus työssä viihtymiseen ja työhyvinvointiin. Kun resurssipula on vaivannut jo pitkään ja henkilökunta vaihtuu lähes päivittäin, hermot kiristyvät helpommin ja usein päivät ovat vain selviytymistä. Monesti tämä tarkoittaa myös keikkalaisten heikkoa vastaanottoa.
Maria Leinonen teki hiljattain ensimmäisen vuoronsa päiväkotiapulaisena. Hänellä ei ollut aikaisempaa kokemusta lastenhoidosta.
’’Siellä oltiin erittäin iloisia että mä tulin paikalle, apu oli selkeesti tarpeen, mutta käytännössä minkäänlaista perehdytystä en saanut. Mulle näytettiin vaan mun ryhmän tilat ja sitten lähdettiinkin suunnistamaan siitä eteenpäin. Ilmapiiri oli positiivinen ja mua kohtaan luottavainen, mutta oli ihan ensimmäisestä oven avauksesta lähtien selkeetä, että siellä on resurssipula ja että mun perehdyttämiseen ei oo nyt aikaa’’, Leinonen kuvailee ensimmäistä vuoroaan.
Pidempään päiväkodissa töitä tehneet Toivola ja Farah kokevat molemmat, että yleisesti ollaan kiitollisia kun apua saapuu. Kuitenkin epäreilua kohtelua ja turhautuneisuutta on myös tullut vastaan.
’’Kokemuksia on ilmapiireistä, joissa kysellään innokkaasti keikkalaiselta kysymyksiä ja otetaan lämmöllä vastaan. Annetaan kohtuullisesti vastuuta, mutta luotetaan kuitenkin keikkalaisen työkykyyn. Mutta myös sellaisesta ilmapiiristä, jossa ei olla välttämättä edes tietoisia, että paikalle on tulossa sijainen. Tällaiset paikat on yleensä myös niitä, missä on kireä ilmapiiri ja työ koetaan tosi isona taakkana. Ja harmillisesti sijaiselle saatetaan antaa aivan liikaa vastuuta”, Toivola kertoo.
Halu työskennellä lasten kanssa ja intohimo alaan pitää monia kiinni työssä, tilanteesta huolimatta. Farahin mukaan paras osa hänen työssään on lapset. Leinonen ei tiedä aikooko hän tehdä lisää keikkoja, vai jääkö ensimmäinen vuoro viimeiseksi. Toivola kaipaisi alalleen enemmän arvostusta ja tarpeeksi työntekijöitä, erityisesti opettajia.
Sanna Sirkiä
