Guillermo Del Toro on meksikolainen elokuvaohjaaja, joka on erikoistunut kauhufantasiaan. Del Toro pysyy tyylilleen uskollisena myös uusimmassa peräti kolmetoista Oscar-ehdokkuutta saaneessa elokuvassaan The Shape of Water.
Elokuvassa kuvataan 1960-luvun huippusalaisen tutkimuslaitoksen tapahtumia, kun mykkä siivooja Elisa (Sally Hawkins) tutustuu laitoksessa pidettävään vedenalaiseen hahmoon (Doug Jones). Tarinassa nähdään myös Elisan persoonallinen kollega Zelda (Octavia Spencer) sekä Elisan naapuri Giles (Richard Jenkins). Kaikki kolme ovat saaneet Oscar-ehdokkuuden rooleistaan. Elokuvan pahiksena toimii tutkimuslaitosta johtava eversti Strickland (Michael Shannon).
Elokuva on ohjauksellisesti jouheva kokonaisuus, jossa ei tule tylsää hetkeä. Tarina etenee määrätietoisesti eteenpäin. Hahmoissa on syvyyttä, ja päähenkilön ollessa mykkä tapahtumien reflektointi tapahtuu paljon myös muiden henkilöiden kautta. Del Toro on onnistunut luomaan hieman mystisen 60-luvun maailman mystisille tapahtumille.
Elokuvan pääosaa Elisa Espositoa esittää näyttelijätär Sally Hawkins. Mykkää hahmoa esittäessä eleet – ja tässä tapauksessa viittomakieli – korostuu, mutta Hawkins suoriutuu tehtävästään erinomaisesti. Päähenkilö Elisa tuo mieleen ranskalaisen Amélie-elokuvan sankarittaren persoonallisella olemuksellaan.
Richard Jenkins esittää Elisan naapuria Gilesia. Hänellä on elokuvassa keskeinen rooli alusta loppuun Elisan vankkumattomana ystävänä. Veteraaninäyttelijä Jenkins suoriutuu tehtävästään varmuudella ja onkin Oscar-ehdokkaana suorituksestaan. Toisaalta hahmo jää hieman pintapuoliseksi. Elokuvan roistoa eversti-Strickalandia esittävän Michael Shannonin ehdokkuus ei olisi ollut myöskään huutava vääryys.
Elisalla on myös toinen hyvä ystävä siivoojakollega Zeldan muodossa (Octavia Spencer), joka tukee sankariamme kaikissa tilanteissa. Zelda on persoonallinen ja hauska hahmo, joka paikkailee myöhästelevää Elisaa. Octavia Spencer on voittanut avustavan näyttelijättärin Oscarin elokuvasta Piiat vuodelta 2011.
Musiikilla on elokuvassa iso rooli. Erityisesti kohtaukset, joissa taustalla soivan musiikin sanat täydentävät Elisan tunnetiloja ovat hienoja. Joissain kohtauksissa mykän päähenkilömme tunnetilat korostetaan katsojalle taustalla soivan musiikin sanoituksilla. Luonnollisesti elokuvan musiikki edustaa aikalaista tarjontaa, joka on elokuvaan täydellisesti sopivaa, mutta ei jätä katsojalle suurempia korvamatoja.
Leikkauksellisesti elokuva soljuu hienosti eteenpäin. Leikkaukseen ei kiinnitä suurempaa huomiota vaan se tukee tarinaa kuten pitääkin. Menneisyyteen sijoittuvassa elokuvassa ei mielestäni ole tilaa suuremmille kokeellisille kikkailuille.
Käsikirjoituksellisesti elokuva edustaa perinteistä satumaista tarinaa. Tarinaan on liitetty lisää ulottuvuuksia mm. esittelemällä venäläiset agentit tutkimuslaitoksessa. Lisäksi elokuvassa on alastomuutta ja masturbaatiota, jota ei varsinkaan Hollywoodissa ole niin paljoa nähty. Naapuri Gilesin homoseksuaalisuus mainitaan, mutta se ei vaikuta tapahtumiin. Kaiken kaikkiaan käsikirjoitus on erittäin monitasoinen. Elokuvan juonta ei voida kuitenkaan pitää erityisen yllättävänä.
The Shape of water on äärimmäisen tyylikäs elokuva. Värimäärittely on vihreähkö ja maisemat todella näyttävät 1960-luvulta. Lavastus ja puvustus ovat upeasti aikalaista. Elokuva onnistuu luomaan fantasiamaisen tunnelman ja ennen kaikkea omannäköisensä maailman kauniilla lavastuksella ja värimäärittelyllä. Kaikin puolin elokuvan on todella hienosti tehty, mikä on lukuisin Oscar-ehdokkuuksin tunnustettukin. Elokuva on ehdolla niin kuvauksen, leikkauksen, lavastuksen kuin puvustuksenkin osalta.
The Shape of Water on ehdolla myös vuoden parhaaksi elokuvaksi. Tarina on visuaalisesti näyttävä mutta kuitenkin hieman ennalta-arvattava. Kilpailu parhaasta elokuvasta on kovaa, ja allekirjoittanut ei olisi ollenkaan varma kyseisen pystin voittamisesta. Sen sijaan upeasta visuaalisuudesta ja hienoista näyttelijäntöistä menestystä voidaan odottaa.
