Valo on tärkeä osa taidetta, niin elokuvan kuin esittävän taiteen puolella. Harva kuitenkaan osaa arvostaa tekijöitä valon takana.
Suomea voidaan pitää ääriolosuhteiden maana, ainakin valon suhteen. Se on yksi vain kahdeksasta valtiosta, joiden alueella voit todistaa kaamosta eli polaariyötä, eikä auringonvalosta päästä erityisemmin nauttimaan napa-alueiden ulkopuolellakaan. Talvella suomalainen parantaa kaamosmasennusta kirkasvalolampuilla ja etelänmatkoilla, kesällä juhlii vuoden pisintä päivää juhannuksena. Stereotyyppisesti suomalaiselta ei small-talk onnistu, mutta päivän pitenemisestä saa aina keväisin jotain puhuttavaa. Kun valo ja sen puute on vahvasti läsnä päivittäisessä elämässä, ymmärretäänkö sen merkitys syvemmin kulttuurissa ja taiteessa? Antaako Suomi tilaa valon ammattilaisille?
Jussi Rusanen on Teatterikorkeakoulun valosuunnittelun koulutusohjelman toisen vuoden opiskelija. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu on Euroopan ainoita kouluja, joissa voi opiskella maisteritason yliopistotutkinnon valosta taiteena. Esitystekniikan koulutusta löytyy enemmänkin, mutta taiteellisiin lähtökohtiin keskittyviä valon opintoja ei löydy muualta. Rusanen ja kolme muuta vuosikurssilaistaan opiskelevat valoa aina fysiikasta, sähköopista ja silmän toiminnasta lähtien. Ensimmäinen opiskeluvuosi kului kuitenkin lähinnä teatterin, tanssin ja muiden esittävän taiteen muotojen historiaa ja kieltä opiskellessa.
Rusasen oma tie valon ammattilaiseksi alkoi Kallion lukiosta ja ystävien musiikkiesityksistä.
“Mua kiinnosti se rokkivalaistus alunperin, sitähän mä siellä lukiossakin tein. Sit kun mä olin tehny niitä paljon niin pyydettiin teatteriin ja teatteri vei mukanaan”, hän kertoo.
Ennen Teatterikorkeaan pääsyä Rusanen ehti kartuttaa kokemustaan ylioppilasteattereissa kuten Ilves- ja Kellariteatterissa, mutta sivaripaikka Kansallisteatterilla antoi mahdollisuuksia isompaankin tekemiseen.
Teatteritaustasta on tietenkin hyötyä Teatterikorkeakoulussa, mutta välttämätöntä se ei ole. Teatteritietoutta ei testata pääsykokeissa, ja eräskin Rusasen koulukavereista on innostunut valotaiteesta suunniteltuaan teknoreivien valotehosteita. Rusanen on päässyt toteuttamaan myös rokkivalaistushaaveitaan. Keikkaa on riittänyt freelancerinä useilla Suomen isoimmilla festareilla ja keikkapaikoilla, sekä muunmuassa Savonlinnan Oopperajuhlilla.
“Myöhemmin oon taas kiinnostunut nimenomaan valoista enemmän kuin teatterista taiteenmuotona, ja oppinut ymmärtämään sen miten laaja ala valo on”.
Rusanen uskoo, että valotaide elää Suomessa nousukautta. Erityisesti valoon liittyvät tapahtumat kuten vuodesta 2009 järjestetty Lux Helsinki tai Linnanmäen Valokarnevaalit saavat ihmiset tiedostamaan valotaidetta. Myös festivaalit ja tapahtumat panostavat valoon enemmän kuin koskaan. Konemusiikkifestivaali Weekend Festival perusteli tapahtuma-alueen muutosta halulla panostaa visuaaliseen ilmeeseen ja valaistukseen. Myös startup-tapahtuma Slush työllistää vuosittain paljon valotyöntekijöitä.
“Ihmiset on oppinut tuntemaan sen, mitä on valotaide, ihan tässä muutaman vuoden säteellä mitä itse on pystynyt seuraamaan.”
Valotaiteen imagomuutos näkyy myös työntekijöissä, sillä esimerkiksi Suomen valotaiteen seura on perustettu vasta vuosi sitten.
“Vanhemmat työntekijät suomalaisissa teattereissa saattaa olla koulutukseltaan vaikka automekaanikkoja tai rekkakuskeja. Se lähtökohta miten he ovat alalle päätyneet on tosi erilainen. He on tulleet työn perässä, verrattuna siihen, että nyt tää on ala josta nuoret haaveilee, että pääsee opiskelemaan ja sitä kautta töihin”, Rusanen kertoo.
Mutta löytyykö meiltä suurta suomalaista valotaitelijaa, josta tulisi yhtä tunnettu kuin Alvar Aallosta, Jean Sibeliuksesta tai Akseli Gallen-Kallelasta? Rusanen muistuttaa, että kovaa suomalaista osaamista meiltä löytyy jo nyt. Esimerkiksi kansainvälisesti menestynyt valo- ja lavastussuunnittelija Mikki Kunttu on tehnyt yhteistyötä useiden eri maiden kansallisbalettien kanssa ja ollut tekemässä myös Euroviisujen visuaalista ilmettä monena vuonna.
Valotaide ei välttämättä kuitenkaan ole paras taidemuoto, jos haluaa kunniaa yksilönä.
“Sä et yksilönä suunnittele valoja vaan sun pitää miettiä sen koko muun työryhmän kanssa, että miten sä järjestät jonkun tapahtuman. Miten se esityksen dramaturgia ja muu pelaa yhteen, ja mikä sit on se valon rooli siinä? Tää on hyvin vahvasti ryhmätyöala”, selittää Rusanen.
