Vuoden 2015 Creed todisti, että vanha, kanveesiin hakattu Rocky-sarjakin voidaan tuoda takaisin kehään erinomaisella ohjauksella ja uudella päähenkilöllä. Siispä marraskuussa ilmestyneellä jatko-osalla olivat isot hanskat täytettävänään, mistä Creed II selviytyi kiitettävästi.
Elokuvassa menehtyneen isänsä jalanjälkiä seurannut nyrkkeilijä Adonis ”Don” Creed (Michael B. Jordan) on saavuttanut mainetta ja maailmanmestarin tittelin legendaarisen Rocky Balboan (Sylvester Stallone) valmentamana. Adoniksen mestaruus joutuu kuitenkin uhatuksi, kun hänen isänsä tappaneen Ivan Dragon (Dolph Lundgren) poika haastaa hänet kaikkien aikojen otteluun. Samaan aikaan Don kamppailee yksityiselämässään omien pelkojensa ja haasteidensa kanssa, jotka hänen on voitettava pärjätäkseen kehässä.
Ohjaaja Steven Caple Jr. ei ole vielä kovin suuri nimi alalla, mutta todistaa elokuvallaan kykynsä pätevänä tekijänä. Visuaalisesti elokuva on näyttävä, varsinkin nyrkkeilyottelut ovat kuvattu hienosti. Vaikka tarina on pääpiirteittäin hyvin samanlainen kuin Rocky-sarjan osat, on se kerrottu niin onnistuneesti, että se ei juuri häiritse siihen uppoutumista. Asiaa helpottaa etenkin uskottava dialogi sekä laadukkaat näyttelijät.
Pääosassa Jordan tekee jälleen kerran mainion suorituksen. Hän on uskottava niin herkemmissä kohtauksissa läheistensä kanssa kuin myös kehässä nyrkkeilyhanskat kädessään. Adoniksesta on vaikea olla pitämättä tämän heikkouksista huolimatta, sillä hän huokuu karismaa, olematta vitsejä laukova mieslapsi tai tunteeton tappokone.
Kaikki sivuosatkin ovat näytelty kunnioitettavasti. Adoniksen tyttöystävää Biancaa esittävä Tessa Thompson toimii hyvänä vastaparina Jordanille, ja kaksikon kemia toimii. Stallone taas on vanhana miehenä yhä hyvin sympaattinen hahmo, kuten edellisessäkin elokuvassa.
Elokuvan isoimmat yllättäjätkin ovat vastapuolen venäläinen isä-poika -kaksikko. Nykypäivän sympaattisten pahisten trendi jatkuu nyt myös Viktor Dragon (Florian Munteanu) ja tämän isän välisen suhteen esittämisessä. Kun pahamaineinen Ivan Drago hävisi Balboalle neljännessä Rocky-elokuvassa, menetti hän samalla vaimonsa ja maansa suosion, minkä takia hänet karkotettiin Ukrainaan. Vanhuuden päivillään hän valmentaa poikaansa Viktoria kaltaisekseen nyrkkeilijäksi, jotta tämä voisi palauttaa sukunsa nimen kunniaan. Koko elämänsä lajille omistanut Viktor ei ole pelkästään kova vastustaja Adonikselle, vaan samalla tavalla isänsä maineesta ja sen luomasta paineesta kärsinyt mies.
Jos ensimmäisessä Creedissä teemana oli sinnikkyys haasteiden edessä, onkin tässä osassa selvästi keskiössä isyys. Adonis yrittää käsitellä isänsä kuolemaa ja pelkää omien tulevien lastensa tulevaisuutta, Rocky murehtii etäistä suhdetta poikaansa ja Ivan Drago on pojalleen enemmän valmentaja kuin isä. Erilaiset isyyssuhteet ja niiden käsittely tuokin suurimman osan elokuvan herkemmistä kohtauksista.
Koska kyseessä on kuitenkin jatko-osa Rocky-sarjalle, täytyyhän elokuvassa olla myös treenimontaaseja. Ja niitä löytyy tällä kertaa kaksi kappaletta, joista kummatkin ovat erinomaisia. Elokuvan musiikki oli mukaansa tempaavaa ja etenkin toisessa montaasissa sitä oli käytetty yhdessä tietyssä kohdassa niin hyvin, että siiinä kenelläkään adrenaliini ei voi olla virtaamatta.
Creed II:n isoin ongelma on kuitenkin sen perintö. Itsenäisenä teoksena se on erinomaisesti kerrottu tarina, joka kuitenkaan ei varsinaisesti ylitä ensimmäistä elokuvaa millään tasolla. Se on myös yhä sydämeltään Rocky-elokuva niin hyvässä kuin pahassakin, mikä voi joillekin katsojille tuntua liian tutulta. Tähän suhtautuminen kuitenkin riippuu siitä, kuinka paljon sarjan osia on katsonut. Niille, jotka ovat nähneet vain ensimmäisen Creedin, on kakkonen ehdottomasti katsomisen arvoinen.