Kalasataman rakennustyöt etenevät Kyläsaareen ja Verkkosaareen. Samalla helsinkiläiset bilejärjestäjät joutuvat väistymään purkutöiden ja myllätyn maan tieltä.
Kalasataman rakennustyömaa jakaa mielipiteitä. Toisille se on vain epämääräinen joutomaa ja särö kaupunkikuvassa, jonka he joutuvat näkemään Itäväylältä päivittäisillä työmatkoillaan. Toisille sen eristeisyys ja rosoisuus on väripiste Helsingin kaupunkikulttuuriskenessä.
”Tuolla metron toisella puolella Konttiaukiolla on tietysti järjestetty paljon bileitä ja tuolla”, parikymppinen Jari viittaa kädellään kohti isoa aaltopeltihallia. Hän ottaa huikan pitelemästään pullosta Club-matea, joka on jo kauan aikaa sitten muodostunut epäviralliseksi energiajuomaksi saksalaisessa bileskenessä.
Sitten Jari heittää päätään olkansa taakse kohti vanhaa makasiinirakennusta ja jatkaa.
”Ja tänään taas täällä, mutta aikalailla viimeistä kertaa.”
Bileillä hän tarkoittaa kuvainnollisesti maanalaisia juhlia, jotka eroavat kaupungin virallisista klubeista ja baareista tee-se-itse-henkisyydellään ja vapaamuotoisuudellaan. Niitä järjestetään usein omin luvin syrjäisiin tai vallattuihin paikkoihin ja siksi poliisi on usein tuttu vieras illan aikana.
Helsingissä vaikuttaa kahden käden sormilla laskettava määrä tapahtumia järjestäviä kollektiiveja, joista yhden aktiivijäsen Jari on. Häntä ja monta muuta ahdistaa kaupunkisuunnittelun kehitys. Rakennusbuumi jyllää ja bileiden järjestämiseen soveltuvat paikat käyvät yhä harvemmiksi. Lisäksi melusäännöt, joiden mukaan musiikin soittaminen pitää lopettaa jo iltakymmeneltä, tukahduttavat hyvän menon ennen kuin se on päässyt kunnolla käyntiinkään. ”Pitäisi poistaa byrokratia kokonaan ja antaa kaupunkilaisille vapaat kädet tehdä mitä he haluavat. Sitten kaupunkikulttuuri kukoistaisi.”
Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri pudistaa päätään tuulisella Kauppatorilla. ”Kaupunkikulttuurissa on kyse kompromisseista. Osa haluaa juhlia yömyöhään ja osan pitää herätä aikaisin töihin.”
Saurin mukaan byrokratia ei ole kiusaksi suunniteltu este kaiken hauskan järjestämiseen, vaan pikemmin välttämättömyys kaupungin toimintojen ylläpitämiseksi. Sauri toivoo, että kaupunkitapahtumien järjestäjät ilmoittaisivat kaupungille tekemisistään, jolloin kaupunki voi tulla parhaansa mukaan vastaan. Hänen mukaan tarkoituksena ei suinkaan ole tukahduttaa kaupunkikulttuuria. Eri intressien ristiriidat apulaiskaupunginjohtaja kokee kuitenkin haastaviksi. ”Helsinkiin muuttaa valtavasti ihmisiä ja heille on pakko rakentaa lisää asuntoja. En oikeastaan tiedä mistä tällä hetkellä löytyisi tyhjillään olevia Kalasataman kaltaisia joutomaita.”
Punatiilisen makasiinirakennuksen luona Jari tumppaa savukkeensa ja lähdemme takaisin bileisiin. Sisällä graffitin täyteisessä matalakattoisessa huoneessa dj pyörittää levyjä ja päät notkuvat musiikin tahtiin. Siellä täällä oluttölkki sihahtaa auki. Kaikilla näyttää olevan hauskaa.”Kunhan vaan jostain vielä löytyisi paikkoja, että voisi jatkaa tätä”, Jari huutaa musiikin yli korvaani.
Jarin nimi on muutettu.
