Muutama vuosi sitten tutustuin minimalismiin ja ajatus kapselivaatekaapista alkoi kiehtoa minua. Ihastelin myös zero waste-vaikuttajien “vuosi ilman vaateshoppailua”-haasteita ja olin vaikuttunut siitä, miten moneen jo olemassa olevat vaatteet taipuvat.
Kuluvan vuoden toukokuussa havahduin ostaneeni viimeksi uuden vaatteen viime vuoden heinäkuussa. Aikaa oli jo vierähtänyt, joten tuntui luonnollisesta venyttää ostolakkoa vielä hitusen pidemmälle. Kesäalet kauppojen näyteikkunoissa ja alennuskoodit sähköpostissani kuumottivat minua, mutta halusin pysyä tiukkana. Kesää kohti tullessa olisin halunnut uudistaa vaatekaappia ja minustakin tuntui, että todella tarvitsen bucket hatin, 70-luvusta inspiroituneen ruutumekon ja trendikkään satula-laukun.
Pyrin paneutumaan ostohaluihini ja tajusin, että tarve kuluttaa ja ostaa uutta, tulee pitkälti sosiaalisesta mediasta. Näinhän päivittäin toinen toistaan ihanampia asuyhdistelmiä ja halusin näyttää itsekin raikkaan tyylikkäältä. Heräsin onneksi nopeasti näihin tyytymättömyyden tunteisiin, joita sosiaalinen media minussa herätti.
Työskentelin vuosia niin vaate-, kenkä -ja korumyyjänä ja noihin aikoihin ostelin paljon. Loimme kollegoideni kanssa toisillemme ostohysteriää ja tarpeeksi kauan katsottuamme trendivaatteita halusimme ne omiinkin vaatekaappeihimme. Saatoin tuolloin ostaa kuukausittain jotain uutta, joka lopulta jäi vain lojumaan vaatekaapin pohjille. Pikamuoti ja viikoittain ilmestyvät uudet vaatteet loivat kierteen, jossa vain uusimmat vaatteet tuntuivat tyylikkäiltä ja ajan mukaisilta. Todellisuudessa en osannut enää erottaa omaa makuani edustavia vaatteita ohimenevistä trendikuteista.
Keväällä kaupoille lähtemisen sijaan päätin tutkia jo olemassa olevaa vaatekaappiani, eli palasin saman puuhan pariin, jota olin harjoittanut koko kuluneen vuoden. Myös minun kaapistani löytyi ihania vaatteita ja vaatepaljous muistutti minua jälleen kerran siitä, etten todellakaan tarvitse mitään uutta. Kesävaatteideni joukosta löytyi myös vanhoja suosikkeja, joiden käytön olin lopettanut reikien, puuttuvien nappien tai vaatteiden jäätyä liian pieniksi. Koronakeväänä oli myös aikaa alkaa ommella, katsoa tutoriaaleja ja muokata vaatteista mieleisiäni. Olin vilpittömän iloinen, kun sain tuunailuillani ostettua lisäaikaa vaatteille, jotka olisivat todennäköisesti muuten joutuneet kierrätykseen.
Seuraamani vaikuttajat tuntuivat olevan tyytyväisiä vuoden ostolakon jälkeen: teko oli ekologinen, rahaa säästyi ja kulutustottumukset muuttuivat. Monille sattui kuitenkin repsahduksia matkan varrella ja muutamilta ostoksilta ei voitu välttyä. Itselleni ei suureksi yllätykseksi sattunut repsahduksia. Syynä voi olla, että olen muutenkin ostanut viime vuosina alle 10 vaatetta kalenterivuoden aikana ja tottunut näin vähempään shoppailuun. Olen pyrkinyt parina edellisvuonna ostamaan lähinnä vaatteita vain käytettynä ja se jo tekee uuden ostamisesta hieman haasteellisempaa.
Mitä vuodesta jäi käteen? Haaveilen edelleen uusimpien trendien mukaisista vaatteista, mutta ostoaikeita minulla ei ole. En koe tarvitsevani mitään uutta, vaan olemassa olevan vaatekaappini sisältö riittää toistaiseksi. Pyrin käyttämään kaikki vaatteeni loppuun ja kierrättämään ne oikeaoppisesti. Ostolakon loputtua suuntaan todennäköisesti hakemaan uusia urheiluvaatteita. Toistaiseksi en vain tiedä lakon loppumisajankohtaa.
