“Mikä sinua inspiroi?” minulta kysyttiin taannoin työhaastattelussa. Päässäsi pyöri vastakysymys: ”mikähän kuulostaisi hyvältä tuon haastattelijan mielessä?”. Päädyin antamaan epämääräisen vastauksen elokuvista, vuodenaikojen vaihtelusta ja Kanye Westin Twitter-sekoiluista. Rekrytointiprosessi on edelleen kesken ja on epäselvää millaisen reaktion vastaukseni sai.
Ihailen ihmisiä, jotka luovat uutta omalla persoonallisella tavallaan. He ilmeisesti inspiroituvat luovilla aloilla työskentelevistä ystävistään, jotka myöskin luovat uutta. Uskon heidän istuvan trendikkäissä pikkukahviloissa, juoden kauden uutuuskahvia ja löytävän nousevat indiebändit ensimmäisenä. Tunne, jota ihailemani ihmiset minussa herättävät, on siis kateus. Kokemani kateus on kuitenkin lähinnä positiivista. Se saa yrittämään enemmän ja keksimään uusia ideoita.
Katsoessani ihmisiä, jotka tekevät asioita, joita itsekin haluan tehdä, inspiroidun. Kyselen itseltäni kysymyksiä kuten: ”miten minä pääsen tuonne, millainen tämän ihmisen matka on ollut, voinko tehdä töitä enemmän päämäärieni eteen?”.
Voi siis sanoa, että inspiroidun kateudesta – niinkin kauhealta kuin se kuulostaakin.
Vähiten inspiraatio minulla on tilanteissa, joissa deadline painaa ja aikataulut kaatuvat päälle. Samanaikaisesti olen kuitenkin välttelemisen mestari ja deadlinen lähestyessä voin käyttää tuntikausia jonninjoutaviin hommiin. Veroilmotuksen täyttämisen tai kouluesseen odottaessa tekemistään löydän kummasti muuta puuhaa. Uunin peseminen, vaatekaapin siivoaminen, sarjojen tuijottaminen ja villasukan kutominen alkavat kiinnostaa kummasti, kun olisi tärkeämpääkin tehtävää.
Luovien alojen töitä tehdessä olen oppinut, että deadlinestakin voi inspiroitua. Mikään ei saa minua olemaan yhtä tehokas, kuin paine. Jo lukioaikoina olin surullisen kuuluisa pänttäystekniikkani puolesta. Saatoin laiskotella kokonaisen kurssin koulussa ja koeviikolla päntätä kurssin oppimäärän yhdessä illassa. Näin asiat pysyivät (jos pysyivät) päässä mukavasti seuraavaan aamuun ja se saattoikin unohtaa kokeen jälkeen. Sanomattakin selvää on, että lukion oppimäärä on kadonnut päästäni vuosia sitten.
Kirjoitustyössä toimiva kikka inspiraation löytämiseen on tauon salliminen itselleen. Mieli on kirkkaampi urheilusuorituksen jälkeen tai kliseisen metsälenkin aikana. Näytön tuijottaminen kädet nyrkissä ja suu viivana antaa harvoin hyviä ideoita.
Jos etsin inspiraatiota kirjoitustyöhön saatan myös tutkia tekstejä tai sarjoja, jotka ovat mielestäni taidolla tehtyjä. Kirjoittelen ylös elementtejä, jotka toimivat ja joita haluaisin nähdä lisää. En kannusta suoranaiseen kopioimiseen, mutta lainaamista löytyy pitkät perusteet luovilta aloilta.
Viime kuukaudet olen paininut opinnäytetyöni hukassa ja inspiraatiota ei näkynyt mailla halmeilla. Googlailin opiskeluvinkkejä, tein Youtuben mukana “opiskele kanssani”-videon ja luin muiden opinnäytetöitä, jotta löytäisin inspiraation. Menin jopa niin epätoivoiseksi, että selvittelin jatko-opiskelumahdollisuuksia. Kun mikään ei tuntunut tehoavan, niin päätin vain kirjoittaa. Kellotin kirjoitusaikani ja istuin koneella hampaat irvessä päättämäni ajan. Inspiraatiosta en tiedä, mutta tekstiä syntyi.
Kuva: Pexels.com
