Ex-katujengiläinen Suleyman kertoo, kuinka hän päätyi rikosten pariin ja miten lopulta päätti vaihtaa elämän suuntansa.
Haastateltavan nimi on vaihdettu asian arkaluontoisuuden vuoksi.
“Kun muutimme Suomeen 17-vuotta sitten, niin en osannut suomen kieltä hyvin. Siksi kukaan ei myöskään halunnut olla mun kaveri koulussa”, kertoo nyt 27-vuotias Suleyman.
“Meillä on sanonta, että tyhmyys tiivistyy porukassa.”
Suleyman muutti perheensä kanssa Suomeen Somaliasta vuonna 2007. Silloin 10-vuotias Suleyman aloitti 4. luokan. Heikon suomen kielen vuoksi, Suleymanin oli hyvin haastavaa löytää ystäviä koulussa.
Koulussa Suleymania kiusattiin päivittäin hänen ulkonäkönsä ja vaatetuksensa vuoksi, sillä hänellä ei ollut merkkivaatteita niin kuin muilla koulun oppilailla. “Kyllä se otti päähän, kun ei ollut kavereita ja joka päivä haukuttiin erilaisilla sanoilla”, Suleyman kertoo.
Suleymanin mielestä opettajat eivät osanneet puuttua kiusaamiseen, vaikka sitä tapahtui melko usein. “Kerroin tosi monta kertaa opettajille, mutta kukaan ei puuttunut asiaan. Ne vaan pyysi kaikki pöydän äärelle keskustelemaan, että ketään ei saa kiusata”, Suleyman muistelee.
“Nuorempana sä just haluat kuuluvasi johonkin ryhmään ja tulla kuulluksi. Jos sitä ei löydy esimerkiksi koulusta, niin sitä veljeyttä ja yhteenkuuluvuutta löytyy vaarallisista paikoista.”
Yläasteelle siirryttäessä Suleymanin kouluun tuli enemmän maahanmuuttajataustaisia oppilaita, joiden kanssa hän ystävystyi. Heitä kaikkia yhdisti kieli- ja kulttuuritaustan lisäksi perheiden vähävaraisuus, mikä sai nuorisoporukan ryöstämään esimerkiksi vaatteita ja virvoitusjuomia kaupasta.
“Meillä on sanonta, että tyhmyys tiivistyy porukassa. Se piti paikkaansa ainakin meidän tapauksessa”, Suleyman naurahtaa.
Suleymanin kavereista osa alkoi myydä päihteitä, mikä sai myös Suleymanin kiinnostumaan siitä.
“Väkivalta ja vakavammat rikokset lisääntyi, kun kuvioihin saapui päihteet. Niitä myymällä pystyi helposti tekemään rahaa.”
Suleymanin tutustuessa nykyiseen aviopuolisoonsa hän päätti lopettaa rikokset ja mm. huumeiden myymisen. Hän kertoo, kuinka silloinen tyttöystävä pyysi häntä lopettamaan rikokset, jos hän haluaa jatkaa suhdetta hänen kanssaan.
“Mä löysin mun elämässä ensimmäistä kertaa merkittävyyden ja kun mun puoliso tuli raskaaksi, niin tiesin että en halua tehdä näitä juttuja enää”, Suleyman muistelee.
Nykyään Suleyman tekee työnsä lisäksi vapaaehtoistyötä nuorten parissa. Hän uskoo, että muutoksen tulee tapahtua ruohonjuuritasolla. “Mä tunnen suurimman osan näiden nuorten isoveljistä. Siksi mun on helpompaa puhua heille kuin esimerkiksi jonkun muun viranomaisen”, Suleyman kertoo.
Suleyman toivoo muutosta rakenteisiin ja enemmän ymmärrystä erilaisista kulttuureista tulevista nuorista. Hän toivoo, että asioihin puututaan mahdollisimman aikaisin ennen kuin ne kasvavat isoiksi ongelmiksi.
Suleyman kertoo, että nuorten tulee tuntea itsensä osaksi suomalaista yhteiskuntaa, sillä jos kaikki eivät pääse mukaan, yhteenkuuluvuus etsitään muualta.
“Nuorempana sä just haluat kuuluvasi johonkin ryhmään ja tulla kuulluksi. Jos sitä ei löydy esimerkiksi koulusta, niin sitä veljeyttä ja yhteenkuuluvuutta löytyy vaarallisista paikoista”, Suleyman summaa.
Zahra Karimy
