KHL:n runkosarja on jälleen hätiköity läpi. Siinä missä muissa sarjoissa vasta valmistaudutaan runkosarjan viimeiseen loppukiriin ja kiristetään pelillistä ruuvia pykälällä, hankkiudutaan KHL:ssä ensimmäisistä joukkueista eroon, kirjoittaa Tuomas Meling kolumnissaan.
60 ottelun runkosarja oli juuri sellainen kuin ennakoida saattoi. KHL:ssä ei yllätyksiä tapahdu. Isot jyräävät, keskikokoiset seuraavat ja suomalainen räpiköi pinnalla. Poikkeus sääntöön on toki Kunlun Red Star, joka painoi pudotuspeleihin Kiinan nousevasta kiekkokulttuurista. Heidän kesälomansa alkanee silti helmikuun puolella, on tarina pudotuspeleissä miten hieno tahansa.
Viimeisenä pudotuspeleihin edenneistä joukkueista puheen ollen, Jokerit pelasi täydellisen runkosarjan. Kuulostaako typerältä? Minäpä perustelen.
Jokerit on kohtalaisen huono joukkue. Kolmosketjun pelaajista koostuva Jokerit hävisi alemman puoliskon joukkueille aivan liian usein ja joukkueen oikea taso olisi jossain kymmenennen sijan paikkaille. Se kuitenkin onnistui voittamaan Pietarin SKA:n pariinkin otteeseen ja Moskovan TsSKA:n molemmissa runkosarjan otteluissa. Nämä voitot nostivat Jokerit Sotshin yläpuolelle pudotuspeleihin. Vastaan liukuvat tietenkin runkosarjassa voitotta jääneet Moskovan puna-armeijan miehet.
Taktikointia, hei!
Miten Jokerit sitten jatkaa voittokulkua TsSKA:ta vastaan? Olemalla yhtä huono kuin aiemmin.
Materiaaliero ei edes ole niin järkyttävä kuin se SKA:ta vastaan olisi ollut, joten jatkopaikka on ihan ’’realistinen’’. Realismi vaatii kylläkin lisäterävyyttä hyökkäyspäässä, sillä sitä ei ole kaudella juurikaan nähty. Jokerien hyökkäyskalusto on harvinaisen yksitotinen ja ratkaisuihin kykenemätön. Ja tämä tekee siitä TsSKA:ta vastaan vaarallisen.
Jokerien maalinteko perustuu järjettömään määrään työtä. Kauniit maalit kauden ajalta on laskettavissa muutaman käden sormilla, eikä sellaisia moskovalaisia vastaan nähdä. Kurinalainen punajoukko ei anna taidolle tilaa ja paras tapa tehdä maali on edetä perussuomalaiseen tapaan hakaten ja painien pikku hiljaa tonteille.
Jokerien heikkous, maalinteko, onkin hieman nurinkurisesti sen vahvuus tässä tilanteessa. Ei kukaan odota narrien naulaavan tic-tac-toeta lavasta lapaan ja ylähyllylle, eikä se siihen pystyisikään. Sen sijaan odotuksissa on Jesse Joensuun hönkimistä kypärä silmillä kolmen vihollisen keskellä nilkka romuna huitomisista ja maalin hyväksyminen vasta vartin videoveivailujen jälkeen. Tässä vaiheessa edes Roman Rotenberg ei voi antaa käskyjä niiden hylkäämiseksi.
Jokerit tiedostaa heikkoutensa myös itse ja pelaa sen mukaisesti.
Omassa päädyssä Jokerit tullee olemaan käsittämättömän tylsä varmuudessaan. Jääkiekko on pohjimmiltaan kaksinkamppailupeli, ja jos parhaat pelaajat voittavat vaikkapa 20 duelista 15, vähenee se pudotuspeleissä 10 voittoon 20:sta. Ja kun Jokerit laittaa altavastaajan puolustusmoodin päälle, TsSKA:n Kirill Petrov voittaakin enää 7/20. Tämä tarkoittaa samalla maalipaikkojen puoliintumista omissa.
Matikkaa, hei!
Samalla Jokerit punnertaa joukkueena sen 10/20 voitettua kaksinkamppailua ja maalintekopaikat pysyvät samana kuin runkosarjassa. Eikä Jokerien maalit vaadi juurikaan ns. ’hot handseja’, joten maalit pysyvät runkosarjan tasolla 2-3 kihauksessa per peli. Ja näin Jokerit jatkaa toiselle kierrokselle otteluvoitoin 4-1.
Toiveajattelua ja mutuilua, hei!
Tuomas Meling on luonnonjäillä viihtyvä entinen kiekkolupaus, joka kirjoittaa Taajuuteen kerran kuukaudessa ilmestyvää kolumnisarjaa urheilusta.
