Puheenvuoro

Joka kerta, kun tulen kotiin, avaan television. Ja tietokoneen. Vieressäni on myös kännykkä, jota näpräilen ajoittain. En edes muista, milloin olisin ollut kotonani ilman, että jonkinlainen elektroninen vimpain hurisisi vieressä. Minä jopa nukun tietokone vieressäni. Tätä tosin puolustelen univaikeuksillani, jotka ovat vähentyneet huijatessani itseäni vaipumaan uneen taustametelin avulla. Seli seli… Olen lukenut useammankin tutkimuksen tietokoneen …

Olen viimeisen puolen vuoden aikana nähnyt useita itkeviä naisia kaupungilla. Joko tarkkaavaisuuteni on kasvanut tai matka tunteesta kyyneliin on lyhentynyt. Näitä kaikkia naisia olisin halunnut auttaa, mutten voinut. Koska minun on suojeltava itseäni. Vuoden alussa ruotsalainen mies kirjoitti Facebookiin tapauksesta, jonka tunsin henkilökohtaisena riipaisuna. Mies oli kävelemässä kotiinsa läheisen metsän läpi, ja hänen edessään käveli …

Minulla on erittäin hyviä ystäviä, ja heitä on mielestäni täysin oikea määrä. En tarvitse enempää ystäviä, joten uusiin ihmisiin tutustumisesta on tullut matemaattista analyysia. Kun kahdesta ihmisestä tulee ystäviä, he aloittavat hyvin pitkän reaaliaikaisen tiedonvaihdon. Tärkein tieto vaihdetaan liikuttamalla suun edessä olevaa ilmaa ja käyttämällä lihaksia eri asennoissa – tunnetaan kansan parissa puhumisena. Näkyvän informaation lisäksi …

Ennen vanhaan vastakkaisen sukupuolen vikittelyyn kuului automaattisesti omasta ulkoisesta olemuksesta huolehtiminen. Tornihuhujen mukaan naiset kiinnittivät ihan ensimmäiseksi huomionsa miehen kenkiin, hiuksiin, silmiin, autoon, vaatteisiin, sängyn alle, hymyyn, kävelyyn, hymykuoppiin, huumorintajuun, päähän, olkapäihin ja varpaisiin. Nykyään huolehdin vain peukaloni kestävyydestä. Ennen vanhaan nettideittailu oli yleisesti “vähän surullista”. Suomi24-sivustolla oli tarjolla paljon vuorotyöläisiä, joiden profiilikuvina oli kissoja. Sieltä …