Puheenvuoro

Kahden tunnin varoitusajalla suoraan lähetykseen

Yhtenä huhtikuisena päivänä sain kesken aamukahvihetkeäni puhelun:  ”Pääsisitkö tänään juontamaan facebookiin livestreamia yhdestä pelitapahtumasta noin parin tunnin päästä?”  Vastasin miettimättä: ”Kyllä, tottakai!” Kyseessä oli Bit1 -pelitapahtuman Helsingin esikarsinta PreBit, jossa opiskelijat esittelivät kehittelemiään pelejä arvovaltaiselle tuomaristolle. Esikarsinnan voittaja pääsisi myöhemmin järjestettävään finaaliin. Lähdin sen kummempia miettimättä kohti tapahtumapaikkaa. Saavuttuani paikalle pestini laatu paljastui: koko megalomaaninen yli …

Elämäntapa Ihminen Podcastit

Rohkeasti omassa voimassa – näin elää villinainen

Joogaopettaja, kirjailija ja kuvittaja Meri Mort kirjoitti kirjan naiseudesta, johon kuuluu olennaisena osana naisen villi ja luonnollinen puoli – villinaiseus. Miten elää villinainen? Annetaan Merin kertoa.

Punavuorelaisen kerrostaloasunnon ikkunoista paahtaa sisään keskipäivän aurinko. Boheemissa kodissa voisi hetken kuvitella olevansa jossain muualla kuin pohjoisella pallonpuoliskolla. Joogaopettaja, kirjailija ja kuvittaja Meri Mort tarjoilee höyryävää teetä ja on lupautunut kertomaan itselleen tärkeästä teemasta – villinaiseudesta.

”Mort kannustaa naisia lumoutumaan omasta kehollisuudestaan ja villistä voimastaan, lukuisten toiminnallisten harjoitusten ja syväluotaavien tarinoiden kera.”

Meri Mort on palannut edellisenä yönä matkalta ja paljastaa aamulla ymmärtäneensä jotain tärkeää energiasta, joka hänellä tällä hetkellä lämpimässä kodissa vallitsee. Mort nimittää sitä positiiviseksi väsymykseksi, olotilaksi, joka luonnollisesti seuraa sen jälkeen, kun on saattanut valmiiksi jonkin asian. Tunnistan sen heti. Mortille se merkitsee viime vuoden mittavaa projektia, Otavan kustantamaa, Hidasta elämää  -kirjaperheeseen syntynyttä kirjaa ”Lumoava nainen – Tunne villi voimasi”. Siinä Mort kannustaa naisia lumoutumaan omasta kehollisuudestaan ja villistä voimastaan, lukuisten toiminnallisten harjoitusten ja syväluotaavien tarinoiden kera.

Meri Mort myös jakaa rohkeasti omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan siitä, mitä on ymmärtänyt naisena olemisesta ja – elämisestä eri elämän kääntökohdissa.

”Olen huomannut itsessäni ja työssäni muiden naisten kanssa, että kun palaamme omaan sykliseen rytmiimme ja autenttiseen olemukseemme, se vähentää irrallisuuden tunnetta. Uskon vahvasti, että masennukset ja muut terveysongelmat johtuvat osittain siitä, että olemme asettaneet itsemme luonnon yläpuolelle ja emme koe kuuluvamme tähän maailmaan. Se näyttäytyy vieraana, jonain sellaisena jota täytyisi hallita tai pelätä”, Mort pohtii.

”Miksi kierron tietyssä vaiheessa tekee mieli järjestellä asioita, kun taas toisessa koittaa levon hetki?”

Joogan ja taiteilijaelämän lisäksi Mortin elämään kuuluu Vapauden liike -tanssitapahtumien ja naistenpiirien ohjaaminen. Erityisesti jälkimmäisissä on tärkeä sanoma. Naisten yhteisissä hetkissä kuin kirjassaankin Mort toivoisi naisten ymmärtävän omaa syklisyyttään ja kuukautiskiertoaan, sekä huomioimaan yhteisen rytmin Kuun kanssa. Kirjassa on mukana Kuukalenteri, jonka pitäminen auttaa oivaltamaan omia rytmejä, tunteita ja ajatuksia kuukautiskierron aikana. Miksi kierron tietyssä vaiheessa tekee mieli järjestellä asioita, kun taas toisessa koittaa levon hetki? Miten nainen voi hyödyntää elämässään Kuun eri vaiheiden energioita – siitäkin Mort kertoo Lumoavassa naisessa.

Meri Mort on löytänyt oman tavan elää synkroniassa Kuun kanssa. Hän jakaa oivalluksiaan kirjassaan Lumoava nainen – tunne villi voimasi. Kuva: Heini Kauppinen

Mutta mitä sitten on villinaiseus? Kirjassaan Meri lainaa Alexandra Popea ja Sjanie Hugo Wurlitzeria, jotka kiteyttävät villinaiseuden olevan ”elävää läsnäoloa, joka etsii ilmaisua ulos. Se on kutsumus, yksilöllinen tapa tässä mahdollisuuksien maailmassa.” Mitä Meri itse on mieltä?

Merin mielestä villinaiseus on myös kehollisuudesta nauttimista, hengenheimolaisuutta sekä vapautta. Termiä on pohdittu ja määritelty eri tavalla, tunnetuin ja kuuluisin teos aiheesta lienee Clarissa Estes Pinkolan kirja ”Naiset jotka kulkevat susien kanssa.” Mort muistuttaa, että myös Suomessa on kirjoitettu villinaiseudesta jo aikoja sitten: Aino Kallaksen ”Sudenmorsian” on susinaisen tarina, kotimainen klassikko, joka on kirjoitettu vuonna 1928. Siinä Aalo, metsänvahti Priidikin vaimo, kuulee susien ulvontaa ja hakeutuu villieläinten seuraan. Siten hän löytää itsestään Vapaan naisen, jonka sielun ääni soi niin päivisin kuin öisin – vain eri tavalla.

”Aino Kallaksen ”Sudenmorsian” on susinaisen tarina, kotimainen klassikko, joka on kirjoitettu vuonna 1928.”

”Villinainen nauttii täysillä siitä kaikesta, mitä hänelle on annettu. Villinainen on syklinen, tuntee kuukautistensa lahjat ja ymmärtää ovulaation elävöittävän energian. Villinainen osaa rakentaa elämäänsä luonnollisesta näkökulmasta, uskoo unien viesteihin, sisaruuden voimaan, ja on valmis ottamaan askeleen sekä eteen, -että taaksepäin”, Mort sanoo.

Meri Mortin voimaeläimiä ovat karhu, susi ja varis. Kuva: Arto Wiikari

Rohkeus ja askeleiden ottaminen ei Mortin mielestä kuitenkaan tarkoita sitä, että villinainen irtautuisi oitis päivätyöstään ja kävelisi ulos parisuhteesta välinpitämättömästi. Ensin tulee varmistaa selusta, nuuhkia ympäristöä ja käyttää intuitiota – niinkuin eläimet.

Niin, ne eläimet. Villinainen pitää huolta heimostaan. Villinainen tarkastelee aistejaan ja ympäristöään ja vaistojensa avulla tietää, mikä on hänelle hyväksi. Itse Mort on ottanut mallia omalta voimaeläimeltään, sudelta. Shamanistisesta perinteestä kumpuavan voimaeläimen voi löytää unista, tarkkailemalla luontoa tai mielikuvamatkoilta. Tai antaa eläimen löytää. Usein se ilmestyy kolmesti. Omasta voimaeläimestä villinainen voi löytää vaikka mitä viisautta.

”Aamulla herätessään eläin ei lähde suorittamaan, vaan venyttelee ja kiskottelee. Se pyörittelee tassunsa ja haukottelee selän pitkäksi. Parhaimmillaan joogakin on sitä, että ollaan susimaisia tai kissamaisia – iloisena pyöritellään häntää, eikä yritetä kätkeä omia tunteita.”

Villinainen tunnistaa omat valonsa ja varjonsa eli omat hyvät ja ”huonot” puolet. Paitsi ettei varjopuoli ole valoa huonompi, kumpaakin tarvitaan. Omat varjot löytyvät pohtimalla, mitä asioita itsessä ei ole valmis näkemään. Kirjoittaminen on villinaiselle yksi hyvä keino tunnistaa omia valoja ja varjoja. Villinainen kuuntelee myös viettejään ja on ilmaisee itseään vapaasti, kuitenkin muiden ääntä sortamatta.

Onko villinaiseus vain naisten juttu? Meri naurahtaa, ettei ole. Kaikille ihmisille tekisi hyvää alkaa luottamaan kehonsa viisauteen. Kiitosta saavat kuitenkin miehet, jotka parisuhteessa, ystävyydessä ja perheissä tukevat naista eri elämän vaiheissa ja ymmärtävät syklistä ja muutoksia täynnä olevaa, täyttä elämää varjoineen ja valoineen.

Meri Mortin somet: Instagramissa @merimort ja Facebookissa @merimortyoga

Kuuntele lisää villinaiseudesta Merin haastattelusta alta.

Kuva: Arto Wiikari

Artikkelit Yhteiskunta

Korkeakoulujen varainkeräys – onko tulos mitta arvostukselle?

Ammattikorkeakoulujen arvostus näkyy  vähitellen myös tekoina. Meneillään on ensimmäinen vuosi, jolloin myös ammattikorkeakoulut ovat saaneet kerätä lahjoituksia ja saavat niiltä valtiolta vastinrahan. Yliopistoilla tämä mahdollisuus on ollut jo vuodesta 2014 asti. Valtion vastinrahakelpoisen yksityisen rahan eli pääoman kerääminen on ollut ammattikorkeakouluille mahdollista 1.8.2017 alkaen. Rahan kerääminen päättyy vuoden 2018 lopussa, ja opetusministeriö tekee vastinrahapäätökset loppuvuodesta …

Blogit Elämäntapa Videot

Syvyyksiin mä kaipaan niin, taas uudelleen

Oli vuodenaika mikä tahansa, niin sukellus on harrastus josta jää aina käteen jotain. Pääosin mahtavia kokemuksia, mutta joskus myös muutakin. Minulla kiinnostus tähän harrastukseen alkoi jo alle kouluikäisenä.

Kiinnostus lähti siitä, kun televisiosta tuli Jacques-Yves Cousteaun sukellussarjoja, joissa hänen ryhmänsä meni milloin mihinkin aarrehylkyyn trooppisessa ympäristössä. Kotikaupunkini Rauma ei trooppista ympäristöä ole tarjonnut juuri koskaan edes kesäisin, mutta merenrantaan oli kotoani lyhyt matka. Sen seurauksena päädyin aina tutkimaan läheistä Maanpäännokkaa jommankumman vanhemmista istuessa samalla rannalla vahdissa.

Ensimmäinen esine jonka löysin oli uistin, ja toinen oli myöhemmin löytämäni kummitätini korvakoru. Kokemäeltä Kauvatsanjoen pohjasta nostin varpaillani joskus kouluikäisenä täysinäisen, pienen Pommac-pullon, jonka join vielä kaiken lisäksi. Tuolloin lehdissä käytiin taistelua viinakaljaasi Jönköpingin lastista, ja itse päätin kokeilla, onko pimeän joen pohjasta löytyneen limonadipullon sisältö Jönköpingin lastin kanssa samalla tavalla yhä juomakelpoista. Ja olihan se.

”Taisi olla jo yläasteajat ja kesälomat, kun Maanpäännokasta löytyi ihan oikea aarre.”

Taisi olla jo yläasteajat ja kesälomat, kun Maanpäännokasta löytyi ihan oikea aarre. Sukelsin kaverini kanssa venelaiturin päästä pohjaan, ja eteemme osui urheilukassi. Palasimme pintaan, sillä kummankin tiedossa olivat tarinat kylmäksi pistetyistä, joiden jäännökset upotetaan laukuissa mereen. Mielenkiinto vei kuitenkin voiton mielikuvitukselta, ja tovin kuluttua kassi oli auki revittynä viereisellä aallonmurtajalla. Sisältö oli seuraavanlainen: kaksi rannekelloa, iso kasa kolikoita, metallinen rasia, kaksi taskulaskinta, sekä useita erilaisia avaimia. Loppupäätelmä oli se, että joku mökkirosvo oli joskus nakannut surkean saaliinsa laiturilta mereen.

Upotetusta urheilukassista löytyneet kolikot.

Päälle parikymppisenä menin vuosien mietinnän jälkeen silmäleikkaukseen, ja sitä varten säästämilläni rahoilla ostin myös laitesukellusvälineet. Ilmoittauduin vuoden 2013 kevään viimeiselle laitesukelluskurssille, joka oli iso askel ja etenkin iso juttu itselleni. Samana vuonna pääsin jo vanhempien sukeltajien mukana muutamille hylyille, ja siitä lähtien harrastus on vienyt miehen mennessään.

”Oma tavoitteeni sukellusharrastukselta on ollut se, että mitä mielenkiintoisempi lutakko, sen mielenkiintoisempi sukellus.”

Erilaisista kokemuksista riittäisi juttua, vaikka millä mitalla, tosin ne eivät edusta minkäänlaisia ammattilaisen näkökulmia. Oma tavoitteeni sukellusharrastukselta on ollut se, että mitä mielenkiintoisempi lutakko, sen mielenkiintoisempi sukellus. Yksi ajatukseni on muita hieman joskus mietityttänyt, eli se että en ole ollenkaan kiinnostunut sukeltamaan trooppisissa vesissä. Vain pimeät pohjoisen vedet kiinnostavat. Joskus vanhemmiten ehkä voi mielenikin muuttua asian suhteen.

Olisi rikos jättää mainitsematta se seikka, että Raumalla on olemassa eräs Suomen parhaimmista sukellusseuroista. Tämän seuran ja sen mukana tulleiden, hilpeiden sekä joskus sarkastisten sukeltajien kanssa olen päässyt näkemään juuri niitä maisemia, joista jo lapsena Cousteaun ohjelmaa katsellessani unelmoin.

Hyvässä seurassa – se on meidän raumalaisten sukeltajien motto.

Kuvat ja video: Janne Kannisto

Arviot Historia

The Vietnam War on ainutlaatuinen dokumenttisarja

Kymmenosainen dokumenttisarja tuo Vietnamin sodan, ja sitä seuranneet ilmiöt kotisohville tavalla jota harvemmin näkee. Yhdysvalloista on viimeisen viidentoista vuoden aikana tullut jos jonkinlaista sotiin liittyvää televisiosarjaa ja elokuvaa. Monen suomalaisenkin tuntemat Band of Brothers (Taistelutoverit), The Pacific ja Generation Kill ovat varmasti ensimmäisenä kielen päällä, kun amerikkalaisten sodista tulee puhe. ”Amerikkalaisten sotaa hehkuttavan tyylin liki …

Blogit Ihminen Kulttuuri

Aotearoa – Muistelmia pitkän valkoisen pilven maasta

Aotearoa, se tarkoittaa maorien kielellä ”Pitkän valkoisen pilven maata”. Vaikka maan yllä tuo kyseinen pilvikatto onkin liki suurimman osan vuodesta, pitää se sisällään silti kauniin luonnon lisäksi mahtavan kulttuurin ja ihmiset. Matkailijalle Uusi-Seelanti on siis kokemuksena ihan omaa luokkaansa. Oltuani Uudessa-Seelannissa ensimmäiset puoli vuotta, tein matkani suurimmaksi osaksi apostolinkyydillä. Pisin matka taisi olla Taupolta kohti …

Fiktio

Minkä taakseen jättää, osa 5

Kaikki liittyy kaikkeen. Kaarlo tekee voitavansa, mutta karmalla on osansa tarinassa. Rita tuijotti ovella seisovaa huolitellusti pukeutunutta miestä ärtyneenä. Mitä hän oli tehnyt ansaitakseen tuon idiootin vierailun tänne. Hän muisti yhä, miltä kouluvuosina oli tuntunut kuunnella Kaarlon ilkkuvaa naurua. Miestä ei aika näyttänyt kohdelleen kaltoin. Poikavuosista Kaarlon erotti lähinnä varallisuuden silmiinpistävä lemahdus. Rita tunsi raivon …

Fiktio

Minkä taakseen jättää, osa 4

Lääkärinvala velvoittaa Kaarloa ja hän ottaa ensiaskeleita epidemian selvittämisestä. Hän kohtaa yllättäen ihmisen menneisyydestään. Kaarlo kirosi raskaasti. Tuhkarokkoepidemia tästä vielä puuttui. Ilmeisesti tyttökin oli niitä hippejä, joilta puuttui rokotukset. Nyt pitäisi olla aikaa ja intoa selvittää missä kaikkialla tyttö oli liikkunut ja informoida myös terveysviranomaisia asiasta. ”Maria, muistatko missä tämä likka asuu, ja onko hänellä …

Fiktio

Minkä taakseen jättää, osa 3

Mira kohtaa haasteita kesätyöpaikassaan. Kaarlo joutuu toimimaan vasten tahtoaan rivilääkärin roolissa. Maria katseli, kun tyttö siivosi rantaa. Alkuun urakka oli näyttänyt sujuvan ripeästi, mutta viime päivinä Mira oli ollut jotenkin vaisu. Reipas opiskelija oli kuin varjo siitä ihmisestä, jonka hän tapasi muutama viikko sitten. Tytön liikkuminen rannalla oli kuin hidastetusta filmistä. ”Mira! Tule käymään täällä”, …

Kolumni

”Jos ne viisut menisivät joskus musiikki edellä..”

En ole viisujenkatselija itse ollenkaan, mutta tällä kertaa päätin uhrata lauantai-iltani ja katsoa koko sirkuksen alusta loppuun, ja sitähän se todella olikin. Pääsyy katsomiseen ei kuitenkaan ollut lavashow’n vertailussa tai älyttömyyksien etsinnässä, vaan Ylen suuressa ideassa pistää Saara Aalto edustamaan Suomea. En totea tätä vahingonilon merkeissä, mutta päätin seurata, että tuottaako kyseinen Ylen temppu minkäänlaista …