Journalismissa joukkoistamista voi hyödyntää monella eri tavalla. Kyse on siitä, että yleisö otetaan mukaan sisällön tuottamiseen ja parhaimmillaan jutut rikastuvat tätä kautta. Metro-lehti on hyödyntänyt joukkoistamista jo pitkään. Toimituksen esimies Ismo Uusitupa näkeekin joukkoistamisen ennen kaikkea mahdollisuutena.
Metrolehdessä joukkoistaminen näkyy kuvien ja kolumnien kautta, miten päädyitte käyttämään sitä näillä osa-alueilla?
Kaikki lähti oikeastaan liikkeelle siitä, kun norjalaisen iltapäivälehden Verdens Gangin päätoimittaja kävi vierailulla Sanomatalossa kertomassa heidän systeemistään, missä he pyytävät lukijoilta kuvia uutistilanteista. Tämä tapahtui vuonna 2005. Silloinen päätoimittaja innostui ideasta, ja sitä päätettiin kokeilla myös meillä Suomessa. Kokeilu aloitettiin kuukauden kampanjalla, joka oli hyvin tuottelias ja kuvia saatiin runsaasti. Lukijoiden kuvat muodostuivat nopeasti olennaiseksi osaksi meidän sisältöämme. Myös kolumnien suhteen otimme mallia ulkomailta, nyt esimerkkimaana oli Hollanti. Aloitimme lukijoiden kolumnien julkaisemisen viime vuoden alkupuolella. Siitä lähtien niitä on tullut kohtuullisesti, vaikkakin kolumnien määrät ovat kuviin verrattuna pieniä.
Miten joukkoistamisen hyödyt näkyvät Metrossa?
Lukijoiden myötä olemme saaneet kuvitettua uutisia, jotka olisivat aikaisemmin jääneet kokonaan ilman kuvaa. Esimerkiksi onnettomuustilanteessa lehden oma kuvaaja ehtii yleensä paikalle vasta sitten kun kaikki on jo ohi. Lukijoiden kuvat ovat tuoneet uusien juttuaiheiden lisäksi oman leimansa koko Metro-lehteen.
Entä haitat?
Pääsääntöisesti haitat liittyvät tekniseen puoleen. Alussa lukijoiden kuvien laatu oli aika huonoa, mikä johtui pitkälti kännykkäkameroiden teknisistä puutteista. Kuvien taso on kuitenkin parantunut tekniikan kehittyessä, ja niiden määrä on myös lisääntynyt. Manipuloituja kuvia ei ole tullut käytännössä ollenkaan.
Missä muissa tilanteissa kuin kuvien ja kolumnien kanssa olette käyttäneet joukkoistamista?
Lukijat voivat kirjoittaa uutisen, joka julkaistaan verkossa, Lukijan juttu -osiossa. Lisäksi meillä on kaupungin kanssa yhteinen palvelu Pitäiskö fiksata, minne kaupunkilaiset voivat lähettää kuvia asioista, jotka vaativat korjausta Helsingissä. Esimerkiksi kaatuneesta liikennemerkistä voi lähettää kuvan.
Miten aiotte viedä joukkoistamista eteenpäin tulevaisuudessa?
Kuvapuolta aiotaan viedä eteenpäin. Tällä hetkellä kaistat videoiden saamiseksi ovat huonot ja tätä aiotaan parantaa. Selvää on, että videoita ei tule jatkossakaan saamaan tuhansia, mutta tavoite on saada nykyiset määrät kasvuun. Jos lukijoiden videoista pystyttäisiin tekemään juttu verkkoon kerran tai pari viikossa, olisi tämä hyvä tavoite.
Mikä on journalistin vastuu kun käytetään joukkoistamista?
Pitää olla lähdekriittinen ja muistaa, että pelkän kuvan perusteella ei voi julkaista. Aiheesta haetaan myös varsinaista faktatietoa jostakin, vaikka viranomaisilta. Kolumnien suhteen toimivat myös perusperiaatteet. Ikinä ei mennä julkaisemaan juttuja, jotka hyökkäävät yksittäistä ihmistä kohden. Toki kynnys on silloin matalampi, jos kohteena on tunnettu ihminen, vaikka pääministeri. Pääsääntöisesti tämä lukijoiden kanssa tekeminen vaatii aika paljon toimittamista.
Kuinka paljon joukkoistamista ylipäätään harrastetaan Suomessa?
Meillä se on näkyvämpää kuin muilla lehdillä. Metron pääkuva on kahdeksassa tapauksessa kymmenestä lukijan ottama. Suomen Metro on ainutlaatuinen myös muihin maihin verrattuna. Ulkomaiden Metro-lehdissä joukkoistamista harrastetaan todella vähän.
Ovatko lukijoiden palkkiot oikeudenmukaisia?
Kannattaa muistaa, että lukijat eivät ole ammattilaisia. Siinä mielessä palkkiot 20-100 euroon tuntuvat oikeudenmukaisilta. Olemme tutkineet, että noin puolelle kuvien lähettäjistä palkkio on tärkeä, mutta yhtälailla on se toinen puoli, jotka pitävät tärkeänä sitä, että heidän kuvansa julkaistaan lehdessä.
