Viroa pidetään edullisena maana, ja monet asiat täällä peittoavatkin suomalaiset hintakilpailussa. Ulkona syöminen ja juominen, alkoholi ja tupakka, ruokakaupat ja esimerkiksi kauneuspalvelut ovat huomattavasti edullisempia. Hyvän illallisen ja neljä alkoholiannosta saa todistetusti helposti 25 eurolla. Nämä ovat asioita, jotka jäävät maassa vierailevalle turistille mieleen. Mutta mikä on todellinen hintataso, ja mätsääkö se paikalliseen tulotasoon?
Viron tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 virolainen tienaa keskimäärin 1 000 euroa kuukaudessa. Todellisuudessa harva yltää keskipalkkaan, vaan minimipalkka – 390 euroa kuukaudessa – on useimmalle arkipäivää. Virossa on käytössä tasavero, joka on 21 % palkasta. Käytännössä minimipalkalla elävä ihminen saa siis kuukaudessa käteen 308 euroa. Virossa naisen euro on 70 senttiä, eli tuloero sukupuolten välillä on hurja 30 %. Eläkkeet ovat minimaaliset, eivätkä yöllä kello kaksi villasukkia kadunvarressa myyvät mummot valitettavasti ole harvinainen näky.
Opiskelijan näkökulmasta suurin ero suomalaiseen systeemiin on opintotuen puuttuminen.
Opiskelija saa hakea tukea valtiolta vasta 25-vuotiaana, siihen asti hän on sidottu vanhempiensa tuloihin. Yhteiskunta olettaa, että vanhemmat elättävät ja tukevat lapsiaan.
Isoin kuluerä Virossa on asuminen. Itse maksan isosta kaksion puolikkaastani 250 euroa plus kommunaalit, joilla tarkoitetaan esimerkiksi sähköä ja vettä. Kommunaalien suuruus vaihtelee vuodenajan mukaan. Keskitalvella lämmityskustannukset voivat lähes tuplata asumiskulut, jos asunto on esimerkiksi huonosti lämpöeristetty – mikä ei ole täällä harvinaista.
Opiskelijakavereissani asumiskustannukseni herättävät kauhunväristyksiä, eikä ihmekään. Opiskelu virolaisessa korkeakoulussa on vaativaa, ja jos sattuu työskentelemään sen ohessa esimerkiksi myyjänä tai tarjoilijana, tienaa noin kolmesta neljään euroa tunnilta. Jos vanhemmat eivät tue rahallisesti, pelkän koulun maksaminen vaatii kolmen euron esimerkkipalkalla noin 1 700 työtuntia, jos esimerkkinä pidetään omaa koulutustani, joka maksaa 4 000 euroa vuodessa. Tämän lisäksi pitää tienata rahat myös asumiseen ja elämiseen.
Eräs kurssikaverini tekee iltatöitä tarjoilijana ja tienaa 2,30 euroa TUNNISSA. Verojen jälkeen tytölle jää käteen 1,84 euroa tunnilta. Se on noin yhdeksän euroa vähemmän kuin tarjoilijan työehtosopimuksen mukainen minimituntipalkka Suomessa.
Tämä on toivottavasti ja tietysti äärisimerkki, mutta hyvä muistutus siitä, että Viro ei tosiaankaan ole hintaparatiisi, vaikka se pintapuolisesti viikonloppumatkaajalle siltä näyttääkin.
Kirjoittaja on Virossa vaihdossa oleva radio- ja tv-tuotannon opiskelija, joka arvostaa Kelan opintotukea kuuhun ja takaisin. Inkerin 84 km -kolumnia saadaan seurata Taajuudesta tämän syksyn ajan. Teretulemast lugema!
