Rakastan luovaa työtä. Täytin juuri 30 vuotta, eikä elämässäni ole vielä tähän mennessä tullut sellaista hetkeä, etteikö minulla olisi ollut mahdollisuutta värkätä jotain. Aina on löytynyt sopiva hetki luoda jotain omin käsin. Kotonani olevat esineet muistuttavat minua noista tekemisen mukavista ja vaiherikkaista hetkistä.
Lapsuudestani muistan paljon, mutta erityisesti sen, että kotona tehtiin aina jotain. Isäni rakensi ja korjasi kaikenlaisia laitteita aina vanhoista autoista lähtien, ja tässä ympäristössä heräsi omakin mielenkiintoni kaikenlaiseen käsillä tekemiseen.
”Kuvataide oli meillä kotona aina jollain tavalla läsnä.”
Kuvataide oli meillä kotona aina jollain tavalla läsnä. Isä keräsi lehtien pilapiirroksia vihkoihin, ja sitä kautta muistan esimerkiksi lama-ajan, Martti Ahtisaaren, Sally Albatrossin karilleajon, sekä muut sen ajan tapahtumat. Pilakuvien kautta innostuin piirtämisestä, ja useita piirroksia ja askarteluja inspiroivat muun muassa sen ajan televisio-ohjelmat, tai vaikka Leningrad Cowboys.
Kun menin kouluun, aloin pikku hiljaa siirtyä muun muassa veistämiseen ja keramiikkatöihin. Vasemman käden peukalo aukesi ensimmäisen kerran jo tuolloin, ja tähän päivään mennessä ”tekevälle on sattunut” jo useasti. Muistona niistä on kummassakin kädessä noin kolmisenkymmentä arpea.
”Opettajan ilme jäi ikuisiksi ajoiksi mieleeni. Hän lakkasi sen päivän jälkeen myös puhumasta minulle.”
Vuodet menivät menojaan. Ylä-asteen jälkeen menin kauppaoppilaitokseen, ja sieltä lopulta Rauman telakalle töihin. Ikää oli seitsemäntoista vuotta, ja töiden ohessa suoritin samalla metallialan koulutusta. Opettajanani oli tuolloin yhden sortin sunnuntai-insinööri, ja hänen oppinsa aina vähän niin ja näin. Yhtenä syyspäivänä hän kuitenkin teki viisaan ratkaisun, ja antoi luvan tehdä ”ammattitaitoa edistävää toimintaa”.
En kahdesti miettinyt, vaan aloin kyhäillä metallinpalasista jotain mieleistä hitsauskoneella. Visio kehittyi kahdeksassa tunnissa Iron Maidenin Eddie-maskotin patsaaksi, ja opettajan ilme jäi ikuisiksi ajoiksi mieleeni. Hän lakkasi sen päivän jälkeen myös puhumasta minulle.
”Onneksi hänestä piirtämäni Mao Zedong-pilakuva ei ikinä päätynyt päällikön käsiin.”
Asepalvelus meni pääosin piirrellessä pilakuvia laivastosta, aliupseereista sekä kyseisen organisaation isommista johtajista. Edesvastuuseen olin joskus joutua niistäkin, mutta huumori vei usein lopulta voiton. Komppanian päällikkö naureskeli vain, mutta mietin näin jälkeenpäin, että onneksi hänestä piirtämäni Mao Zedong-pilakuva ei ikinä päätynyt päällikön käsiin. Asiat olisivat voineet mennä siis toisin.
Matkustelin armeijan jälkeen paljon, ja kävin mm. Kaakkois-Aasiassa, Uudessa-Seelannissa ja Australiassa. Uudesta-Seelannista palattuani koetin parhaani mukaan totuttautua loskaan ja kyrpiintyneisiin ihmisiin. Veistelin tuolloin matkani muistoksi Maoripatsaan kuusen sydämestä, ja se muistuttaa minua siellä viettämäni vuoden monista mahtavista hetkistä. Vaikkapa siitä, kun kaverini ja hänen tyttöystävänsä kanssa nostimme Hastingsin rannalla Manowar-paitani lippuna salkoon, aivan kuin Iwo Jimalla konsanaan.
Vuodet menivät töitä tehdessä ja kävin siinä sivussa Merikoulua Raumalla. Opin siellä enemmän uusia kädentaitoja kuin mistään muusta koulusta, tai työstä, koskaan aikaisemmin. Koulun ohessa olin töissä eri laivoilla, ja siellä ajankuluna olivat usein erilaiset puhdetyöt. Se oli parasta töiden jälkeistä ajanvietettä silloin, kun joka suuntaan oli kilometritolkulla vettä ympärillä. Puhdetöiden ohessa laivaelämä oli lähes joka reissulla kirjavahkoa, ja täynnä yllättäviä käänteitä. Niissä olosuhteissa siis puuhasin vapaa-ajallani perinteisiä merimiestöitä, kuten esimerkiksi merimiessäkkejä.
Joskus luova työ vie minut mennessään niin, että syvennyn tekemisen meininkiin jopa lievän pakkomielteisesti. Rakensin pari vuotta sitten itselleni jumalattoman kokoisen sängyn tukeista ja hirsistä. Kaverini meinasivat varmaan jo soittaa valkotakkiset, kun usein vastasin puhelimessa heille, että: ”En lähde pubiin tänään, rakennan taas sitä sänkyä”.
Halusin olla puoli vuotta itsekseni ja rakentaa sitä rauhassa. Pääsyynä varmaan kyllästyminen monotoniseen, harmaaseen menoon, jota tuntui olevan silloin kaikkialla ympärilläni. Saatoin aloittaa kaivertamisen neljä aikaan iltapäivällä, ja lopettaa aamukolmelta. Tunteja saattoi mennä ennen kuin koin nälän tunnetta tai halua käydä tupakalla.
Kaiversin sängyn jalat siis kuin toteemipaaluiksi, jotka sisälsivät muun muassa kuvioita suosikkiyhtyeistäni- ja elokuvistani. Koko projekti kesti puoli vuotta, ja työtunteja tuli päälle 320. Sen loppuun saattaminen meni kiireiseksi, kun tuli eteen Helsinkiin muutto ja uusien opiskelujen alku.
Käsityöt jatkuvat siitä huolimatta. Otin viime vuonna tehtäväkseni rakentaa lavasteita opiskelijateatteriin, ja tein niitä silloin pienimuotoisena surutyönä. Se projekti oli tuolloin joskus jopa ahdistavaa, sillä noihin aikoihin oli elämässäni kaikenlaisia ikäviä käänteitä. Ne tulivat joskus mieleen rakentaessakin.
”Mietin usein, että onko kaikella tekemisellä ollut jokin syvempi tarkoitus, ja aina vastaus siihen on kyllä. ”
Onneksi joukkoon mahtui silti myös hauskoja juttuja, niin tiimin kanssa tehdessä kuin yksinkin. Tästä esimerkkinä vaikkapa eräs lamppu, jonka tein varsin omanlaisillani menetelmilläni. Siihen johtoja juottaessani viritin esimerkiksi pöytätuulettimen puhaltamaan savut ulos ikkunasta samalla kun palovaroitin oli teipattu ja peitetty aikauslehdellä. Kun konstit loppuu niin keinot jää.
Opiskelijaelämä on muuten mahtavaa, mutta omaa verstasta kaipaan silti suuresti. Mietin usein, että onko kaikella tekemisellä ollut jokin syvempi tarkoitus, ja aina vastaus siihen on kyllä. Totean nyt, että sillä on ollut suunnaton terapeuttinen vaikutus kaikenlaisiin ahdistuksiin, joita olen vuosien aikana kokenut. Haistatin hitot julkisen puolen terapiakäynneille, ne kun olivat vain turhaa jauhantaa ja oletuksia masennukseni syistä.
Kun aloitan uuden projektin, ja saatan sen lopulta päätökseen, on hienoa huomata saaneensa aikaiseksi jotain hyödyllistä. Luova työ on mielestäni paitsi parasta ajanvietettä, myös tehokkain hoitomuoto ahdistukseen ja masennukseen.
