Kirpputorikulttuuri on muuttunut Suomessa. Kaksi kirppistelyn asiantuntijaa kertoo omista kokemuksistaan.
Vaatteiden vertaiskauppa on ollut kovassa kasvussa viime vuosina. Tilastokeskuksen mukaan jopa yli 70% suomalaisista kotitalouksista ovat ostaneet jotain tavaraa kirpputoreilta. Näistä kaikista kirpputorityypeistä aikuisten vaatteet ja kengät olivat yleisin osto- ja myyntiartikkeli. Aiemmin käytetyn tavaran kauppa on nähty vain marginaalisena kaupankäyntinä, jossa tarve oli lähinnä vähävaraisilla saada laatutavaraa halvalla. Nykyään stigma käytetyn tavaran ostamisesta tuntuu olevan lähes poissa kaikissa yhteiskuntaluokissa.
Taustalla on nähtävissä nuorten kiinnostus eettisyyttä ja ekologisuutta kohtaan. Nykypäivänä on täysin tavallista nähdä nuoria jonottamassa kymmeniä metrejä UFF:n edustalla koulun jälkeen. Ilmastomuutos ja pikamuodin lyhyet elinkaaret huolestuttavat ja samalla myös erottuvuus ja yksilöllisyys on trendikästä.
Vertaiskaupan kuluttajilla on kuitenkin paljon erilaisia motiiveja ja tulokulmia ostamisen suhteen. Yhteiskunnassa tuloerot kasvavat ja samalla myös luksuksesta tulee kokoajan vaikeammin saatavaa. Muotibrändit julkaisevat limited collection -mallistoja, jotka loppuunmyyvät minuuteissa ja osa brändeistä järjestää ”raffleja” eli arvontoja, jonka kautta asiakas voi voittaa osto-oikeuden tuotteelle. Tuotteiden jälleenmyyntiarvo on yleensä oston jälkeen moninkertainen. Tähän kaikkeen vaikuttaa miten kova ylikysyntä tuotteen ja brändin ympärille on muodostunut. Tuotteet eivät siis välttämättä päädy omaan käyttöön, vaan niitä ostetaan myytäväksi ja huutokaupattavaksi sosiaalisen median jälleenmyyntialustoilla.
Ilmiö on tuttu Karim Awadille, joka tunnetaan Suomen suurimman streetweariin erikoistuneen Facebook-kirpputorin Hypendin perustajana. Hän näkee resellaamisen (jälleenmyynti) enemmän sijoittamisena. ”Parempi se on kuin huumeiden myynti”, hän sanoo. Opiskeluvuosina Awad rahoitti elämäänsä vaatteiden jälleenmyymisellä. Kun hypetetyllä vaatebrändillä oli tiedossa ”droppi”, hän päivysti julkaisupäivänä brändin nettisivuilla ostaakseen tuotteen vain jälleenmyydäkseen sen seuraavana päivänä tuntuvalla voitolla.
Nykyään hän kuitenkin kokee ekologisuuden olevan tärkeässä roolissa omassa kulutuksessa. ”Ei tule ostettua juurikaan mitään pikamuotia tai vastaavaa.” Awad painottaa, että vintage -vaatteilla pystyy erottumaan edukseen. ”Ne ovat niin kuin one-of-one -pieceja. Ei ole toista täysin samanlaista t-paitaa samalla feidillä tai täysin samoja farkkuja, jotka olisi täysin samalla tavalla kuluneet.” Hän vertailee kirpputoreilla käymisen aarremetsästykseen.
Suomeen hän kuitenkin toivoo lisää kuratoituja kirpputoreja. ”Toivoisin vähän samanlaista meininkiä kuin Euroopassa ja Yhdysvalloissa, omiin aikakausiin erikoistuneita kuratoituja vintage-kauppoja.”
Aarteenmetsästyksestä puhuu myös Eemil Mäntynen, kirpputorikulttuurin ja second hand-vaatteiden kokemusasiantuntija. Mäntynen kiertelee viikoittain kirpputoreja pääkaupunkiseudulla ja tekee säännöllisin väliajoin kirppisreissuja ulkopaikkakuntiin. Kirpputorit ovat hänen mukaan monipuolinen inspiraation lähde. ”Olen esimerkiksi löytänyt vintage Burberryn villapaidan kahdella eurolla jostain homeisesta seurakuntakirpputorista Mäntsälästä. Siitä saa niin paljon enemmän kiksejä, kun löytää upeita tuotteita paikoista, josta niitä ei kuuluisi löytyä”, hän kuvailee.
Mäntysen intohimo painottuu perinteisiin kirpputoreihin, jossa voi viettää tuntikausia selatessa käytettyjen tavaroiden antimia. ”En henkilökohtaisesti etsi sitä materiaa ja tai jotakin tiettyä tuotetta tai brändiä. Minulle tärkeämpää on jatkuva sattumanvaraisten ärsykkeiden määrä, mihin voi tarttua ja saada inspiraatiota odottamattomalla tavalla. Jos menisin ostamaan kaikki vaatteet suoraan kaupasta tai kuratoiduista liikkeistä, koko prosessista jäisi minulta todella paljon pois. Jokaisella kirppikseltä hankitulla vaatteella on oma mielenkiintoinen tarinansa.”
Harrastus on Mäntyselle intohimo ja voiton tavoittelu ei ensisijaisesti puhuttele häntä. Jos kuitenkin hän päättäisi ostaa jälleenmyyntimielessä tavaroita, hyvänä nyrkkisääntönä olisi saada vähintään 4-5 kertainen voitto. ”Siihen kuitenkin aina liittyy todella paljon hommaa: pitää perehtyä tuotteeseen, pestä, ottaa kuvat, tehdä myynti-ilmoitukset, sopia kaupat, postittaa…”, Mäntynen kuvailee myyntiprosessia.
Jää nähtäväksi, mihin kirpputorikulttuuri kehittyy tulevaisuudessa, mutta tarvetta on selkeästi niin edullisille perinteisille kirpputoreille, kuin kuratoiduille laadukkaille kaupoille. Ekologisuus on kuluttajalla takaraivossa, mutta harvinaisten ja erikoisten vaatteiden löytäminen nostaa serotoniinitasoja. Pukeutuminen on tärkeä osa itsensä ilmaisua ja vertaiskaupan kautta tehdyt löydöt ovat oiva tapa erottua joukosta.
Artem Igo
