Ensimmäinen asia, jonka opiskelija sisäistää, on tapaus nimeltään ”Fresher’s Flu”. Jokainen koulunsa aloittanut saa tuta sen raivon. Itsekään en taudilta säästynyt. Sen raivo tosin oli luokkaa ”kevyesti nälkiintynyt kärppä”, jonka sain selätettyä pysyttelemällä sisätiloissa ja pesemällä kätöset. Itselläni tosin flunssan tunnetta lisää allergia kissoihin, johon itseään alituisesti raapiva ja naamani vieressä nukkuva Wilson ei auta, ainakaan parannuttavalla tavalla. Muuten koulu täyttyi räkäpäistä ja kuolon korinoista.
Koulu lähti liikkeelle hitaanlaisesti, jolloin ainoa stressinlähde oli epätieto siitä, kuinka suuri työlasti oli horisontissa näkyvissä. Totta kai senkin olisi selvittänyt lukemalla Learning Spacea, jossa kaikki yleinen opiskeluun liittyvä tieto on löydettävissä. Itse vaan tahdon yllättyä, ja elää vaarallisesti paniikista toiseen.
Valitsin alun perin opintokokonaisuuksista käsikirjoituspainotteisemman moduulin. Tähän sisältyy TV210 eli single camera drama -kurssi, TV220 eli luentoja yleisöistä ja alustoista sisältävä esseekirjoituskurssi sekä TV231 eli draama- ja komediakäsikirjoittamiskurssi.
TV210 lähti liikkeelle pitchaamalla 3-osaisen TV-sarjan, josta tuli irrottaa kahden minuutin kohtaus pienryhmien kuvattavaksi. Näistä ideoista äänestettiin paras, josta sitten kaikki ryhmät kuvaavat oman versionsa. Omani ideoin varmaksi ja helpoksi toteuttaa (Suomeen perustuva nordic noir -tyylinen rikossarja), joka ei tietenkään äänestyksessä ketään kiinnostanut. Ideakilvan voitti TV-sarja psykopaattitappajanaisesta, ja hänen kuolleesta haamuaviomiehestä. Tuntuu siltä, että moni käsikirjoitusidea pyörii naispäähahmon ympärillä. Tästä voi tehdä sen johtopäätöksen, että naispäähahmot tulevat näkymään tulevaisuudessa televisiossa. Aivan vielä ei olla valmiita transukupuolisten ja muiden erilaisten sukupuolien tähdittämien poliisisarjojen, mutta kyllä nekin sieltä vielä tupsahtaa eetteriin.
TV220 on opintojaksokolmikostani kaikkein hankalin. Olen jo ihan perus suomen kielenkin kanssa aina helisemässä, ja akateeminen suomi on lähinnä aivot ohittavaa luettavaa, joten liekö minulla kapasiteettia sisäistämään akateemista englantia? Sehän jää nähtäväksi sitten.
TV231 on minulle kaikkein sydäntä lähinnä oleva opintojakso. Tarkoitus on käsikirjoittaa kahdeksanosainen TV-sarja. Kahden edeltävän opintojakson takia on tämä kuitenkin jäänyt ikävästi vähemmälle huomiolle, mutta sain puristettua idean, jota lähden sitten kehittelemään. Idea on hyvin lähellä itseäni, joten ajattelin sen olevan helppo tapa opetella käsikirjoittamaan, jonka opiskelua Metropolia Ammattikorkeakoulussa on minulla ollut erityisen vähän. Kaikki kirjoittamani käsittelevät jollain tavalla itseäni. Olen narsistinen porsas.
Täällä on jokaisen koulunsa aloittaneen käytävä kasa erilaisia tekniikkaperehdytyksiä. Näiden seassa on erilaisia kuvaus-, äänitys- ja valaisukalustoja. Englantilaisilla on jokin omituinen kyky opettaa selkeästi, rauhallisesti ja ymmärrettävästi. Olen täällä oppinut muutamassa kuukaudessa enemmän tästä alasta kuin kolmessa vuodessa kotikoulussani! Onko koulutus Suomessa yleisesti paskaa vai olenko vain nuiva vastaanottamaan toisen suomalaisen juopuneita ohjeita? Yleistäminen ja stereotypiat kunniaan!
Nyt kun päästiin polveilemaan, pistetääs vettä ja pökköä pesään samaan aikaan! Olen herkkä runoilijapoika ja taiteilija nuuskimassa omia pierujani. Olen myös karu, kiusaantunut ja epäilevä muita ihmisiä kohtaan. Olen juuri väärään aikaan luottavainen ja huonolla hetkellä sinisilmäinen. Parhaat comebackit tulevat mieleen seuraavana aamuna ja turpaan vedon täyttämiä sankarifantasioita rakentelevan haaveissani. Onko tämä kaikki sotaveteraanien syytä? Suomi100!
Tämä alustus oli sille, kuinka muiden ollessa läsnä, en koe olevani sinut itseni ja koko sosiaalisen tilanteen kanssa. Joku sanoisi, että yhden ihmisen sosiaalinen tilanne on mahdottomuus. Tuo joku on selkeästi typerys, joka ei tunnista itsessään useita puolia, jotka keskustelevat koko ajan toistensa kanssa. Ja tuo äskeinen ajatusleikki alusti sitä, kuinka koen olevani yksinäinen joka tilanteessa. Tämän takia tunnen vaikeuksia luoda ystävyyssuhteita tai ylipäätään olla läsnä varsinkin tuntemattoman seurassa. Tämä kaikki kaksinkertaistuu ollessani ulkomailla yksin. Tietyllä tapaa tämä kuitenkin on valikoitua yksinäisyyttä, syrjäytymistä. Pitikö tämäkin oppia vasta reilun kolmenkympin iässä?
Tätä yksinäisyyttä olen leikannut lisäämällä tuttuja sävyjä kotikonnuiltani. Yksi niistä on koripallo. Jos oikein innostuu, tulee palloa pomputeltua neljänä viitenä päivänä viikossa. Yliopisto on täynnä erilaisia yhteisöjä, josta kaikille on jotakin, kunhan vain pystyy olemaan avoin. Itse koripalloyhteisön lisäksi lisäsin nimeni kansainvälisten oppilaiden järjestön listoille. Sieltä silloin tällöin kysellään porukkaa tapaamaan kaupungilla. Kolmas yhteisö, johon olen lyöttäytynyt, on elokuvayhteisö. He näyttävät aina perjantai-iltaisin kampuksella elokuvan. Itse kerkesin katsastaa Blade Runnerin, jota en ollut ennen nähnyt. Sen innoittamana kävin katsomassa uudenkin version. Tunnelma ja tempo kantaa heikommankin tarinan kotiin asti.
Lokakuun taittuessa marraskuuksi opiskelukin muuttuu intensiivisemmäksi. Yritän vain välttää tilannetta, jolloin juuri ennen kotiinpaluuta väännän paniikkipapana pöksyissä koulutehtäviä. No, mutta onhan tässä vielä joulukuun alkuun aikaa!
ROCKY MONTAGE OF OCTOBER
First thing that every new student faces is called “Fresher’s flu” and the fury of it. I also felt it but in a very slight form of it. I beat it by staying inside and washing my filthy hands. But what makes the flu even shitier for me is that I have all kinds of allergies. So it doesn’t help that Wilson the cat often sleeps next to my face. Yeah, the whole school was full of people sneezing, coughing and struggling to breathe.
School has started slowly. For now, only thing to stress about is the work load which you feel is coming but you can’t see it yet. But it’s there alright. Of course, you could know what the work load is by reading the course modules from Learning Space which has all the information you need. I don’t really do that because I want to live in danger and constant panic.
Before coming the Uni in the first place I chose the more screen writing part of the course modules. There’s TV210 which is single camera drama couse, TV220 – many lectures about audiences and new platforms where in the end you will make a 3000 words essay, and TV231 which is drama and comedy screen writing.
TV210 started by pitching a TV show with three episodes where you come up script of 2 minute scene. From these ideas we will vote the best one and all the groups will do an adaptation from it. My own idea was really simple and easy to make (Nordic noir style crime show based in Finland), which wasn’t that exciting so nobody cared, I guess. The winner was a show about killer psycho woman and her dead, now a ghost husband. I feel like many of the scripts had a female lead character so maybe I can make conclusion that there’s going to be many TV shows in the future surrounding around woman character. I guess creators are not ready yet for crime shows with trans people or other genders lead characters but they are coming too.
TV220 is the hardest from the three for me. I struggle all the time with my native language and I can’t academic Finnish text without falling asleep so it’s not going to be an easy task read and write the same thing in English. Well, we’ll see how it goes.
TV231 is the one closest to my heart. The idea is to write 8 part TV show. The bad is that with those two other modules taking all of my time and brain power I don’t really have energy for this one. I still got an idea for it where to start digging some gold. The idea is very close to me so I thought that it will be an easy thing to begin to learn about screen writing since I have had just a few classes of it in my home school. Pretty much all of my scripts I’ve done in the past are about me. I’m a dirty narcissistic pig.
Every new student has go to these tutorials about the equipment you’re going to be using in the productions (cameras, mics, etc). British people has this amazing ability to teach with clear, relax and easy to understand method. I feel that I’m going to learn more in these couple months here than the whole four years in Metropolia University of Applied Sciences in Finland. Is the education in Finland shit all the way or I’m I just too cocky to take any teachings from an alcoholic Finnish educator? All hail the generalisations and stereotypes!
I yes, I did go there! So let’s keep it going, shall we! I’m a sensitive poet and an artist sniffing my own farts. I’m also rude, awkward and doubtful of everyone around me. I trust people in the wrong time but also I’m gullible in a wrong moment. Best comebacks comes to my mind in the next morning and I fantasize of being ass kicking hero man. Is this all veterans fault that faught in a war against Soviet Union?! Finland – 100 years old in 2017!
And that introduction was for the fact that I’m socially awkward person. Some would say it’s in possible to be in a social situation when you’re all alone. That person is just a stupid individual who doesn’t recognise the many different characters talking and communicating inside his/her head. And that last choo-choo train of thoughts outlined that I feel lonely in every situation. For this reason, I have troubles creating friendships or generally be present, especially with strangers. All of this doubles in size when I’m travelling alone in abroad. But I guess this is like a loneliness that I’ve chosen or rather becoming even more marginalized. Couldn’t I have learned this earlier than turning 34 years old?
I have tried to minimize this feeling of loneliness by adding some familiar pieces from how I used to spend my days in Finland. One of those pieces is basketball. If you get carried away you could play basketball here most of the week. There’s a lot of different kinds of societies in the Uni. There’s everything for everybody if you could just be open for things and other people. With basketball I have included myself in the International Student Society. There’s like beer drinking once a month so it’s not that time consuming. Third society I’ve kind of joined is movie society. They show movies every Friday in the campus theatre. I’ve never seen original Blade Runner so that one I had to check what is fuzz about. After that I had to see the new one. You can do a lot just with a right mood and tempo.
Studying started to get really intense in the end of October. I try to avoid the situation when I’m still writing the essays and journals when my flight is already taking off. Well, there’s still long way to go till Christmas.
