Hölmö nuori sydän on palkitun ohjaaja Selma Vilhusen kasvutarina 15-vuotiaasta Lennistä, josta on tulossa isä.
Viisitoistavuotias Itä-Helsingissä asuva Lenni paljastaa luokkakaverilleen, tomeralle, suositulle ja päättäväiselle Kiiralle (Rosa Honkonen), että on katsellut tätä jo kauan ennen yhteisiä bileitä. Asiat etenevät, ja pian Kiira on raskaana. Yhden abortin jo tehneenä Kiira päättää pitää lapsen. Hölmö nuori sydän (Tuffi Films, 2018) on kuitenkin Lennin (Jere Ristseppä) tarina.
Hölmö nuori sydän perustuu ohjaaja Selma Vilhusen kollegan ja yhtiökumppanin Kirsikka Saaren romaaniin. Tarina perustuu tositapahtumiin, mutta on päivitetty 2010-luvulle – se näyttää, että Suomessa rasismi on edelleen jokapäiväinen ilmiö ja some on nuorille tärkeä osa elämää. Mutta niinkuin aina, ihmisillä on iästä riippumatta tarve kuulua porukkaan ja hakea hyväksyntää. Joskus ne voivat viedä myös väärille teille.
Lenni (Jere Ristseppä) on päättänyt olla kertomatta äidilleen (Katja Küttner), että hänen tyttöystävänsä Kiira on raskaana. Kuva: Tuffi Films
On virkistävää, että teinivanhempien tarina on kuvattu kerrankin nuoren isän näkökulmasta. Kääpiöksi haukuttu Lenni on alkanut itsetuntoa nostattaakseen nostella painoja jo aiemmin, mutta henkisesti hän alkaa kasvaa päätettyään Kiiran kanssa, että he pitävät yhtä. Hankkivat asunnon ja vuorotellen työpaikat, kun lapsi on syntynyt. Sillä ei ole väliä, että miten, niin nyt vain tehdään. Hölmö nuori sydän näyttää päätöksiä ja tunteita, jotka syntyvät sen enempää analysoimatta ja nopeasti. Ja aika moni asia saattaa jäädä kertomatta omalle vanhemmalle, vaikka se olisi järkevin, mutta ei houkuttelevin teko. Tunne voittaa.
Omanlaisensa miehenmalli Janne (Ville Haapasalo) kannustaa Lenniä treenaamaan ja opettaa, miten akkuporakone pysyy kädessä. Vilhunen on käsitellyt elokuvissaan aiemminkin perhesuhteita, ja tässäkin elokuvassa on itähelsinkiläisiä yh-äitejä ja perheitä ilman isää. Elokuvan äidit (Katja Küttner ja Pihla Viitala) ovat keskenään erilaiset, mutta kokeneet samanlaisen kohtalon.
Välittäminen ei ehkä äitien ja lasten välillä näy sillä perinteisimmällä tavalla, mutta se näkyy kuitenkin.
Vilhusella on hieno kyky kuvata asioita ja tekoja niin, että ne oivaltaa edes oikeastaan tietämättä, mistä tunteesta on kyse.
Kiiran (Rosa Honkonen) elämä pyörii kavereiden, kodin ja tanssiharrastuksen ympärillä. Samalla hän valmistautuu tulemaan äidiksi. Kuva: Tuffi Films
Kuva: Tuffi Films
Elokuvassa yllättää sen väkivaltaisuus. Lenni on ristiriitainen hahmo ja kulkiessaan teini-ikäisen tunne-elämän tavoin äärilaidoista toiseen hän vuoroin herättää sympatiaa ja jopa vihaa. Syvällä sisimmässään katsoja tietää Lennin kunnioittavan Kiiraa. Äitiyteen valmistautuva tyttöystävä tuskin kuitenkaan tietää, miltä Lennin elämässä ja ajatuksissa oikeasti tapahtuu.
Sekä Kiira että Lenni yrittävät kovasti, ja toisella heistä sattuu olemaan parempi tukijoukko kuin toisella.
Lennin ja Kiiran suhde rakoilee monessa kohtaa, ja katsoja pohtii, todisteleeko Lenni teoillaan itselleen, kavereilleen, Kiiralle vai muille – rasistiselle porukalle, johon hän on Jannen mukana päätynyt?
Hölmö nuori sydän käsittelee myös rasismia. Nuoren taksikuskin perhe vilahtaa elokuvassa monta kertaa, ja sillä on tärkeä sanoma. Kuva: Tuffi Films
Nuoret pääosanäyttelijät ovat hieno löytö. Työjälki on niin tarkkaa, herkkää ja rajua, ja se sopii itähelsinkiläislähiöön hienosti. On alusta asti selvää, että elokuvassa otetaan kantaa rasismiin ja muun muassa asenteisiin maahanmuuttajia kohtaan – toki sellaista tapahtuu muissakin kaupunginosissa.
Hölmö nuori sydän muistuttaa monessa kohtauksessa, että ihminen on aina valinnan edessä. Kannattaa arvioida, tuleeko se tehdä järjen vai tunteen kautta. Vastuuta ei voi paeta, mutta vääristä valinnoista voi oppia. Eikä kukaan olisi heti valmis vanhemmaksi.
