Anna Horppu

Joogaopettaja, kirjailija ja kuvittaja Meri Mort kirjoitti kirjan naiseudesta, johon kuuluu olennaisena osana naisen villi ja luonnollinen puoli – villinaiseus. Miten elää villinainen? Annetaan Merin kertoa.

Punavuorelaisen kerrostaloasunnon ikkunoista paahtaa sisään keskipäivän aurinko. Boheemissa kodissa voisi hetken kuvitella olevansa jossain muualla kuin pohjoisella pallonpuoliskolla. Joogaopettaja, kirjailija ja kuvittaja Meri Mort tarjoilee höyryävää teetä ja on lupautunut kertomaan itselleen tärkeästä teemasta – villinaiseudesta.

”Mort kannustaa naisia lumoutumaan omasta kehollisuudestaan ja villistä voimastaan, lukuisten toiminnallisten harjoitusten ja syväluotaavien tarinoiden kera.”

Meri Mort on palannut edellisenä yönä matkalta ja paljastaa aamulla ymmärtäneensä jotain tärkeää energiasta, joka hänellä tällä hetkellä lämpimässä kodissa vallitsee. Mort nimittää sitä positiiviseksi väsymykseksi, olotilaksi, joka luonnollisesti seuraa sen jälkeen, kun on saattanut valmiiksi jonkin asian. Tunnistan sen heti. Mortille se merkitsee viime vuoden mittavaa projektia, Otavan kustantamaa, Hidasta elämää  -kirjaperheeseen syntynyttä kirjaa ”Lumoava nainen – Tunne villi voimasi”. Siinä Mort kannustaa naisia lumoutumaan omasta kehollisuudestaan ja villistä voimastaan, lukuisten toiminnallisten harjoitusten ja syväluotaavien tarinoiden kera.

Meri Mort myös jakaa rohkeasti omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan siitä, mitä on ymmärtänyt naisena olemisesta ja – elämisestä eri elämän kääntökohdissa.

”Olen huomannut itsessäni ja työssäni muiden naisten kanssa, että kun palaamme omaan sykliseen rytmiimme ja autenttiseen olemukseemme, se vähentää irrallisuuden tunnetta. Uskon vahvasti, että masennukset ja muut terveysongelmat johtuvat osittain siitä, että olemme asettaneet itsemme luonnon yläpuolelle ja emme koe kuuluvamme tähän maailmaan. Se näyttäytyy vieraana, jonain sellaisena jota täytyisi hallita tai pelätä”, Mort pohtii.

”Miksi kierron tietyssä vaiheessa tekee mieli järjestellä asioita, kun taas toisessa koittaa levon hetki?”

Joogan ja taiteilijaelämän lisäksi Mortin elämään kuuluu Vapauden liike -tanssitapahtumien ja naistenpiirien ohjaaminen. Erityisesti jälkimmäisissä on tärkeä sanoma. Naisten yhteisissä hetkissä kuin kirjassaankin Mort toivoisi naisten ymmärtävän omaa syklisyyttään ja kuukautiskiertoaan, sekä huomioimaan yhteisen rytmin Kuun kanssa. Kirjassa on mukana Kuukalenteri, jonka pitäminen auttaa oivaltamaan omia rytmejä, tunteita ja ajatuksia kuukautiskierron aikana. Miksi kierron tietyssä vaiheessa tekee mieli järjestellä asioita, kun taas toisessa koittaa levon hetki? Miten nainen voi hyödyntää elämässään Kuun eri vaiheiden energioita – siitäkin Mort kertoo Lumoavassa naisessa.

Mutta mitä sitten on villinaiseus? Kirjassaan Meri lainaa Alexandra Popea ja Sjanie Hugo Wurlitzeria, jotka kiteyttävät villinaiseuden olevan ”elävää läsnäoloa, joka etsii ilmaisua ulos. Se on kutsumus, yksilöllinen tapa tässä mahdollisuuksien maailmassa.” Mitä Meri itse on mieltä?

Merin mielestä villinaiseus on myös kehollisuudesta nauttimista, hengenheimolaisuutta sekä vapautta. Termiä on pohdittu ja määritelty eri tavalla, tunnetuin ja kuuluisin teos aiheesta lienee Clarissa Estes Pinkolan kirja ”Naiset jotka kulkevat susien kanssa.” Mort muistuttaa, että myös Suomessa on kirjoitettu villinaiseudesta jo aikoja sitten: Aino Kallaksen ”Sudenmorsian” on susinaisen tarina, kotimainen klassikko, joka on kirjoitettu vuonna 1928. Siinä Aalo, metsänvahti Priidikin vaimo, kuulee susien ulvontaa ja hakeutuu villieläinten seuraan. Siten hän löytää itsestään Vapaan naisen, jonka sielun ääni soi niin päivisin kuin öisin – vain eri tavalla.

”Aino Kallaksen ”Sudenmorsian” on susinaisen tarina, kotimainen klassikko, joka on kirjoitettu vuonna 1928.”

”Villinainen nauttii täysillä siitä kaikesta, mitä hänelle on annettu. Villinainen on syklinen, tuntee kuukautistensa lahjat ja ymmärtää ovulaation elävöittävän energian. Villinainen osaa rakentaa elämäänsä luonnollisesta näkökulmasta, uskoo unien viesteihin, sisaruuden voimaan, ja on valmis ottamaan askeleen sekä eteen, -että taaksepäin”, Mort sanoo.

Rohkeus ja askeleiden ottaminen ei Mortin mielestä kuitenkaan tarkoita sitä, että villinainen irtautuisi oitis päivätyöstään ja kävelisi ulos parisuhteesta välinpitämättömästi. Ensin tulee varmistaa selusta, nuuhkia ympäristöä ja käyttää intuitiota – niinkuin eläimet.

Niin, ne eläimet. Villinainen pitää huolta heimostaan. Villinainen tarkastelee aistejaan ja ympäristöään ja vaistojensa avulla tietää, mikä on hänelle hyväksi. Itse Mort on ottanut mallia omalta voimaeläimeltään, sudelta. Shamanistisesta perinteestä kumpuavan voimaeläimen voi löytää unista, tarkkailemalla luontoa tai mielikuvamatkoilta. Tai antaa eläimen löytää. Usein se ilmestyy kolmesti. Omasta voimaeläimestä villinainen voi löytää vaikka mitä viisautta.

”Aamulla herätessään eläin ei lähde suorittamaan, vaan venyttelee ja kiskottelee. Se pyörittelee tassunsa ja haukottelee selän pitkäksi. Parhaimmillaan joogakin on sitä, että ollaan susimaisia tai kissamaisia – iloisena pyöritellään häntää, eikä yritetä kätkeä omia tunteita.”

Villinainen tunnistaa omat valonsa ja varjonsa eli omat hyvät ja ”huonot” puolet. Paitsi ettei varjopuoli ole valoa huonompi, kumpaakin tarvitaan. Omat varjot löytyvät pohtimalla, mitä asioita itsessä ei ole valmis näkemään. Kirjoittaminen on villinaiselle yksi hyvä keino tunnistaa omia valoja ja varjoja. Villinainen kuuntelee myös viettejään ja on ilmaisee itseään vapaasti, kuitenkin muiden ääntä sortamatta.

Onko villinaiseus vain naisten juttu? Meri naurahtaa, ettei ole. Kaikille ihmisille tekisi hyvää alkaa luottamaan kehonsa viisauteen. Kiitosta saavat kuitenkin miehet, jotka parisuhteessa, ystävyydessä ja perheissä tukevat naista eri elämän vaiheissa ja ymmärtävät syklistä ja muutoksia täynnä olevaa, täyttä elämää varjoineen ja valoineen.

Meri Mortin somet: Instagramissa @merimort ja Facebookissa @merimortyoga

Kuuntele lisää villinaiseudesta Merin haastattelusta alta.

Kuva: Arto Wiikari