näyttää 13 tuloksen(tulokset)
Artikkelit Blogit Ihminen Kolumni Kulttuuri Puheenvuoro Yleinen

Havaintoja arjesta: Oletko sinä anonyymi artefakti?

Kulttuurievoluutio on luonut itsestään artefaktin, jolla se peittelee perimäänsä koodattua käytöstä. Rosoinen ydin on pinnoitettu silkillä ja sivistyssanoilla, mutta voimmeko paeta törkyisesti käyttäytyvää siamilaista esi-isäämme? Artefakti teennäinen, luonnoton, keinotekoinen luomus; ihmisen tekemä esine, rakennelma tms. (vastakohtana luonnon muodostamalle) Elämme nykyisin valtavissa kommuuneissa, joita kutsumme valtioiksi, kaupungeiksi, taloyhtiöiksi, urheiluseuroiksi, pappakerhoiksi, kouluryhmiksi, tai oikeastaan miksi tahansa. Kommuuneissa …

Blogit Historia Ihminen Merenkulku

Muistoja merionnettomuuksista

Estonian uppoamisesta syysmyrskyssä 28.9.1994 tuli hiljattain kuluneeksi kaksikymmentäviisi vuotta. Koska vuosipäivä toi mieleen muistoja tapahtuma-ajalta, päätin kirjoittaa tämänkertaisen juttuni 1990-luvun merionnettomuuksiin liittyen, omien muistojeni pohjalta. Synnyin kahdeksankymmentäluvun lopussa Raumalla. Kaupunki oli tuolloin yksi Suomen johtavia laivanrakennuskaupunkeja. Jo varhaisimmat lapsuusmuistoni sisältävät kuulohavaintoja sumutorvien ja linnun tietä vain kolmen kilometrin päässä sijaitsevan Rauman telakan äänistä. Joskus kävimme …

Blogit Elämäntapa Historia Ihminen Menetelmät Perinteet Yleinen

Mustan kullan lumo – Päiväni tervanpolttajana

Pelko erilaisten työtapojen ja menetelmien lopullisesta katoamisesta on viime vuosina herättänyt kiinnostusta kädentaitojen ja työmenetelmäoppien siirtämisestä tuleville sukupolville. Päätin viettää yhden syksyisen illan harjoittaen erästä tärkeimmistä entisaikojen taidoista. Tervanpoltto paljastui lopulta varsin terapeuttiseksi kokemukseksi. Kiinnostus entisaikojen elintärkeitä työmenetelmiä kohtaan on pikkuhiljaa kasvanut ihmisten keskuudessa. On olemassa erilaisia järjestöjä ja perinneyhdistyksiä, joissa esimerkiksi juhlistetaan satokauden päättymisjuhlaa, …

Blogit Kulttuuri

Noidan käsikirja – Painajaiset tekevät paluun

Kun Noidan käsikirjan uudelleenjulkaisusta kerrottiin mediassa, alkoivat lapsuuden muistot kyseisen kirjan parissa tulvia mieleen. Vuosi 1995. Raumalaisen alakoulun pihalle oli parkkeerattu kirjastoauto. Istuin kahden muun samanikäisen pojan kanssa selaamassa hyvin intensiivisesti erästä tiettyä kirjaa. Kiinnostuksemme hämmästytti jopa opettajia, ja lopulta teos vietiin jonnekin piiloon sen verisen ja karmivan sisällön takia. Tuo kyseinen kirja oli legendaarinen …

Blogit Elämäntapa Videot

Syvyyksiin mä kaipaan niin, taas uudelleen

Oli vuodenaika mikä tahansa, niin sukellus on harrastus josta jää aina käteen jotain. Pääosin mahtavia kokemuksia, mutta joskus myös muutakin. Minulla kiinnostus tähän harrastukseen alkoi jo alle kouluikäisenä.

Kiinnostus lähti siitä, kun televisiosta tuli Jacques-Yves Cousteaun sukellussarjoja, joissa hänen ryhmänsä meni milloin mihinkin aarrehylkyyn trooppisessa ympäristössä. Kotikaupunkini Rauma ei trooppista ympäristöä ole tarjonnut juuri koskaan edes kesäisin, mutta merenrantaan oli kotoani lyhyt matka. Sen seurauksena päädyin aina tutkimaan läheistä Maanpäännokkaa jommankumman vanhemmista istuessa samalla rannalla vahdissa.

Ensimmäinen esine jonka löysin oli uistin, ja toinen oli myöhemmin löytämäni kummitätini korvakoru. Kokemäeltä Kauvatsanjoen pohjasta nostin varpaillani joskus kouluikäisenä täysinäisen, pienen Pommac-pullon, jonka join vielä kaiken lisäksi. Tuolloin lehdissä käytiin taistelua viinakaljaasi Jönköpingin lastista, ja itse päätin kokeilla, onko pimeän joen pohjasta löytyneen limonadipullon sisältö Jönköpingin lastin kanssa samalla tavalla yhä juomakelpoista. Ja olihan se.

”Taisi olla jo yläasteajat ja kesälomat, kun Maanpäännokasta löytyi ihan oikea aarre.”

Taisi olla jo yläasteajat ja kesälomat, kun Maanpäännokasta löytyi ihan oikea aarre. Sukelsin kaverini kanssa venelaiturin päästä pohjaan, ja eteemme osui urheilukassi. Palasimme pintaan, sillä kummankin tiedossa olivat tarinat kylmäksi pistetyistä, joiden jäännökset upotetaan laukuissa mereen. Mielenkiinto vei kuitenkin voiton mielikuvitukselta, ja tovin kuluttua kassi oli auki revittynä viereisellä aallonmurtajalla. Sisältö oli seuraavanlainen: kaksi rannekelloa, iso kasa kolikoita, metallinen rasia, kaksi taskulaskinta, sekä useita erilaisia avaimia. Loppupäätelmä oli se, että joku mökkirosvo oli joskus nakannut surkean saaliinsa laiturilta mereen.

Upotetusta urheilukassista löytyneet kolikot.

Päälle parikymppisenä menin vuosien mietinnän jälkeen silmäleikkaukseen, ja sitä varten säästämilläni rahoilla ostin myös laitesukellusvälineet. Ilmoittauduin vuoden 2013 kevään viimeiselle laitesukelluskurssille, joka oli iso askel ja etenkin iso juttu itselleni. Samana vuonna pääsin jo vanhempien sukeltajien mukana muutamille hylyille, ja siitä lähtien harrastus on vienyt miehen mennessään.

”Oma tavoitteeni sukellusharrastukselta on ollut se, että mitä mielenkiintoisempi lutakko, sen mielenkiintoisempi sukellus.”

Erilaisista kokemuksista riittäisi juttua, vaikka millä mitalla, tosin ne eivät edusta minkäänlaisia ammattilaisen näkökulmia. Oma tavoitteeni sukellusharrastukselta on ollut se, että mitä mielenkiintoisempi lutakko, sen mielenkiintoisempi sukellus. Yksi ajatukseni on muita hieman joskus mietityttänyt, eli se että en ole ollenkaan kiinnostunut sukeltamaan trooppisissa vesissä. Vain pimeät pohjoisen vedet kiinnostavat. Joskus vanhemmiten ehkä voi mielenikin muuttua asian suhteen.

Olisi rikos jättää mainitsematta se seikka, että Raumalla on olemassa eräs Suomen parhaimmista sukellusseuroista. Tämän seuran ja sen mukana tulleiden, hilpeiden sekä joskus sarkastisten sukeltajien kanssa olen päässyt näkemään juuri niitä maisemia, joista jo lapsena Cousteaun ohjelmaa katsellessani unelmoin.

Hyvässä seurassa – se on meidän raumalaisten sukeltajien motto.

Kuvat ja video: Janne Kannisto

Blogit Ihminen Kulttuuri

Aotearoa – Muistelmia pitkän valkoisen pilven maasta

Aotearoa, se tarkoittaa maorien kielellä ”Pitkän valkoisen pilven maata”. Vaikka maan yllä tuo kyseinen pilvikatto onkin liki suurimman osan vuodesta, pitää se sisällään silti kauniin luonnon lisäksi mahtavan kulttuurin ja ihmiset. Matkailijalle Uusi-Seelanti on siis kokemuksena ihan omaa luokkaansa. Oltuani Uudessa-Seelannissa ensimmäiset puoli vuotta, tein matkani suurimmaksi osaksi apostolinkyydillä. Pisin matka taisi olla Taupolta kohti …

Blogit Elämäntapa Ihminen Kulttuuri

Sykeblogi – ”Jollen pääse jouluksi kotiin”

Kotona viimein. Hyvä palata takaisin, vaikka suomalaisuus ja sen harmaan vivahteet aina iskevät vasten kasvoja kuin märkä kusinen rätti. Aika tehdä yhteenveto reissusta, suamenkielellä, suamenniemellä ja ukkometsoooo. Päällimmäisenä on tunne siitä, kuinka kaikki loppui liian aikaisin. Seuraava reaktio on se, että onneksi lähdin. Kolmas ajatus on, että harmittaa palata hyvin järjestetystä ja toimivasta opintokokonaisuudesta sekavaan …

Blogit Ihminen

Sykeblogi – Kohti viimeistä shikaania

Kouluhommat pakkautuvat pullonkaulaan, niin että köhättää. Ja niin tuleekin olla. Sitä aina väliajoin säälii itseään ja kuinka paljon sitä joutuu tekemään hommia, mutta näin ne parhaat biitit irtoavat roskan seasta. Saatat itsekin olla täysi roska, jonka seassa on hyviä napsuja. Täytyy kuitenkin muistaa se tosi asia, ettei pitäisi alkaa kirjottamaan mitään tekstiä, kun ei ole …

Blogit

Sykeblogi – Lokakuinen Rocky-montaasi

Ensimmäinen asia, jonka opiskelija sisäistää, on tapaus nimeltään ”Fresher’s Flu”. Jokainen koulunsa aloittanut saa tuta sen raivon. Itsekään en taudilta säästynyt. Sen raivo tosin oli luokkaa ”kevyesti nälkiintynyt kärppä”, jonka sain selätettyä pysyttelemällä sisätiloissa ja pesemällä kätöset. Itselläni tosin flunssan tunnetta lisää allergia kissoihin, johon itseään alituisesti raapiva ja naamani vieressä nukkuva Wilson ei auta, …

Blogit

Sykeblogi – Vaihtokoulu tutuksi viikossa

Ensimmäinen viikonloppu sujui asioita hoitaessa: hain opiskelijakortin, tapasin opettajia ja mentoreita sekä Erasmus- ja muita opiskelijoita ja television ykkösvuosilaisia. Seuraavan viikon opettelin koulun tavoille. Paljon tutustumista, pizzan syömistä ja muuta kevyttä. Informaation määrä oli hurjaa ja paljon meni ohi, mutta tuntui siltä, että minusta pidettäisiin huolta, vaikka putoaisin pulkasta. Poliisiakaan ei raskas käyntini kiinnostanut, joten …