Opetus- ja kulttuuriministeriön 8.4.2014 julkaisema raportti Drop-Out vai Throw-out paljastaa, että suosittujen urheilulajien harrastuskustannukset ovat kasvaneet merkittävästi kymmenessä vuodessa. Alan toimija näkee yhtenä syynä piittaamattomuuden yhteisistä arvoista. Icehearts jääkiekkojoukkue tekee työtä arvojen muutamiseksi ja sen toimintaa on lähtenyt tukemaan peliyhtiö Supercell.
Tutkimus on seurannut kustannuskehitystä aikavälillä 2001–2002 ja 2012–2013. Tarkastelun tuloksena voi vetää johtopäätöksen, että lasten ja nuorten tasa-arvo liikuntapalveluiden käyttäjinä ei toteudu. Kustannusten kasvuista on voinut muodostua monille perheille kestämätön kustannustaakka.
Syitä kustannusten kasvuun on useita. Päällimmäisenä esiin nousee lajien yksittäisten kustannusten nousu.
”Pakollisiin maksuihin kuuluvat mm. jäsenmaksut, lisenssimaksut, liikuntatilavuokrat ja turnausmaksut. Lajiharrastukselle välttämättömiä välineitä ja tekstiilejä voivat olla esimerkiksi harjoitus- ja kilpailuasut, luistimet, jalkapallokengät ja erilaiset mailat”, tutkimuksessa luetellaan. Edellä mainitut kustannukset ovat tutkimuksen mukaan seikkoja, joita seuratoimintaa tukevat kunnat tai lajiliitot eivät ota huomioon. Erillisten kustannusten tasainen nousu on johtanut siihen, että kuluista on tullut joissain perheissä kestämätön taakka ja harrastuksen jatkaminen on vaikeutunut tai loppunut kokonaan.
Toinen esiin nouseva syy on lajien kilpailullisuuden kasvaminen.
Kun kilpailullisuus kasvaa, myös harjoitusten määrä tihenee. Tämä johtaa vääjäämättä kustannusten kasvuun. Tutkimuksen mukaan olisi kuitenkin tärkeää, että myös niillä nuorilla, jotka eivät tähtää huipulle, olisi mahdollisuus harrastaa.
Tähän epäkohtaan on puuttunut vantaalainen Icehearts jääkiekkojoukkue. Joukkueen ideologiassa tärkeintä on tarjota nuorille mahdollisuus harrastaa jääkiekkoa ja toimia sosiaalityön, koulun ja vapaa-ajan tukena. Iceheartsin toiminnan ytimessä on arvomaailma, jossa tärkeintä on antaa jokaiselle lapselle mahdollisuus.
Icehearts saa rahoituksensa valtiolta, kunnilta ja yksityiseltä sektorilta. Helsingin Sanomat uutisoi 3.12.2014, että peliyhtiö Supercell lähtee rahoittamaan Iceheartsin toimintaa. Supercellin perustajajäsen Ilkka Paananen kertoo HS:ssä, että päätös lähteä tukemaan Iceheartsia oli helppo. ”Supercellin työntekijät kokevat lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisen erityisen tärkeäksi. Icehearts on todellinen ennaltaehkäisevän lastensuojelun suunnannäyttäjä, ja sen vuoksi olemme sitoutuneet tukemaan sen toimintaa”, Paananen kertoo.
Iceheartsin toiminnanjohtajan Ville Turkan mukaan myös yhteiskunta hyötyy taloudellisesti joukkueen toiminnasta:
”Yhden joukkueen kustannukset ovat 50 000 euroa vuodessa. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,5 miljoonaa euroa. On arvioitu, että jokaisessa Icehearts-ryhmässä onnistutaan ehkäisemään kahdesta kolmeen huostaanottoa yhteistyössä kunnan peruspalveluiden kanssa, mikä tuo merkittäviä säästöjä yhteiskunnalle”, Turkka kertoo HS:ssä.
Turkan kommentti asettuu mielenkiintoiseen valoon, kun sitä vertaa Drop-Out vai Throw-out tutkimuksen selvitykseen jääkiekon kasvaneista kustannuksista. Samalla kun Icehearts tekee arvokasta työtä kouluikäisten nuorten harrastuksen tukemisessa, ovat 11–14 vuotiaiden tosissaan harjoittelevien nuorten jääkiekkoilijoiden kulut nousseet kymmenessä vuodessa yli 200 prosenttia. Jääkiekon arvostuksen tietäen voi kuvitella kilpailullisuuden vain kasvavan tulevaisuudessa. Samalla nousevat lajin kustannukset. Luvut käyvät ilmi oheisesta tutkimuksen taulukosta, jossa on verrattu jääkiekon kokonaiskulujen muuttumista vuosien 2001 ja 2012 välillä.
Turkan mukaan kehitys johtuu piittaamattomuudesta. ”Meillä on Suomessa voimakas arvopohja. Nyt arvoja ei aina noudateta”, hän kertoo Sport.fi nettisivuston arvokeskustelussa, jossa kysyttiin onko lasten ja nuorten harrastamisen hinta urheiluseurassa noussut liian korkeaksi.
Harrastusten tarjoajat ovat puun ja kuoren välissä. Harrastustoiminnan tuottavuuden kannalta heidän täytyy reagoida harrastajien määrän kasvuun. Kun harrastaminen muuttuu koko ajan kilpailullisemmaksi tarvitaan enemmän resrusseja. Tämä johtaa kasvaviin valmennuskuluihin. Lisäksi harrastajat vaativat enemmän ja enemmän tilaa ja aikaa harrastuksille. Tästä seurauksena on palveluiden, kuten tilavuokrien, kallistuminen.
Asian ongelmallisuutta avaa samassa kyselyssä koripalloilija Hanno Möttölä. ”Sali- ja jäävuokrat olisi saatava junioriurheilulle alemmaksi. Toisaalta valmennukseen pitäisi pystyä rahallisesti panostamaan nykyistä enemmän, jotta juniorivalmennuksesta tulisi oikeasti haluttu ja arvostettu ammatti eikä vain talkootyöllä tehtyä harrastusta”, Möttölä sanoo.
Voisiko tulevaisuudessa löytyä lisää Iceheartsin arvot jakavia toimijoita? Kenties, mutta se vaatisi muutosta syvemmällä rakenteissa. Kilpailullisen ilmapiirin ollessa valloillaan pitäisi antaa mahdollisuuksia myös niille, jotka haluavat vain harrastaa.
Kuva: Mika Koivunen
Lähteet:
Helsingin Sanomat, 3.12; http://www.hs.fi/kotimaa/a1305903925210
Drop-out vai throw-out? Tutkimus lasten ja nuorten liikuntaharrastusten kustannuksista.
Opetus- ja kuluttuuriministeriö. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2014/liitteet/okm5.pdf?lang=fi
