Translakiuudistus on synnyttänyt kiivasta keskustelua sosiaalisessa mediassa sukupuolen moninaisuudesta ja transihmisten kohtaamista rasitteista. Transsukupuoliset nuoret Annabelle ja Alexander kertovat heidän näkökulmistaan uudistukseen.
Keskiviikkona 1. helmikuuta eduskunta hyväksyi translakiuudistuksen, jonka pitäisi keventää juridisen sukupuolen vahvistamisprosessia sekä yksinkertaistaa mahdolliset sukupuolen korjaamiseen liittyvät lääketieteelliset prosessit. Sukupuolensa vahvistamiseksi henkilön tulee jatkossa täyttää seuraavat vaatimukset: täysi-ikäisyys, Suomen kansalaisuus tai vakituinen asuinpaikka Suomessa sekä hakijan oma, perusteltu lausunto siitä, että hän kuuluu vahvistettavaan sukupuoleen. Uusi laki astuu voimaan 1.3.2023.
Kuitenkin se, miten sukupuolen vahvistamisprosessi tulee konkreettisesti toimimaan, on vielä suuri kysymys.
Transpolille eli sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle päästyään transsukupuolinen ihminen voi halutessaan päästä pitkän diagnoosijakson jälkeen hormonipolille. Lähtökohtaisesti hormonihoidot ovat pysyvä hoitomuoto, jonka monet transihmiset haluavat aloittaa niin pian kuin mahdollista. Sieltä transihmiset voivat saada tarpeensa mukaan joko testosteronia, estrogeenia tai hormoniblokkereita, jotka jarruttavat transnuoren murrosikää.
Alexanderin, 20, kohdalla uudistus tuli myöhässä. Hän kuuluu Suomen historian viimeisiin transihmisiin, joilta löytyy hedelmättömyystodistus. Vanhan järjestelmän mukaan transihminen määrättiin sterilisaatiopakon kautta olemaan hormoneilla vähintään vuoden verran ja vasta lääkärin lausunnon jälkeen oli mahdollista vaihtaa sukupuoli juridisesti. Nyt tilanne on täysin käänteinen.
Koska uudistuksen mukaan henkilö voi vaihtaa henkilötunnuksensa ennen transpolille pääsyä, miten esimerkiksi terveydenhuollon järjestelmä erottaa cis- ja transihmiset toisistaan hormonipolilla? Molemmat Alexander ja Annabelle ovat epäluuloisia tilanteesta.
Transitionsa alussa oleva Annabelle, 20, pohtii, miten translakiuudistus vaikuttaisi hänen tämänhetkiseen tilanteeseensa. Hänen mielestään uudistus on iso askel oikeaan suuntaan, mutta askeleen olisi pitänyt tapahtua jo muutama vuosi sitten.
Eduskunnassa ja internetissä translain ympärillä pyörinyt keskustelu on ollut Alexanderin mielestä monin paikoin häiriintynyttä. Uudistusta kommentoivat ihmiset eivät yleensä tienneet mistä puhuivat ja nostivat täysin olemattomia ja epärelevantteja huolia lain piirteistä. Esimerkiksi armeijan väistäminen, huijaaminen urheilussa sekä pukuhuoneiden hyväksikäyttö eivät liity millään tavalla transihmisten hyvinvointiin ja ihmisoikeuksiin.
Myös Annabelle huomasi usein keskustelun kääntyvän siihen, miten cis-ihmiset aikovat väärinkäyttää lakia, eikä siihen miten tämä auttaisi transihmisiä.
“Transihmisille tämä ei ole mikään abstraktinen poliittinen keskustelu, eikä mikään yksi kulttuurisodan kannanotoista. Tämä on täysin oikea asia, jossa on kirjaimellisesti kyse elämästä ja kuolemasta. Tämä on arkipäivää. Kun ihmiset käyttävät sitä poliittisena aseena, se on ahdistavaa ja pelottavaa. Ihmiset puhuvat transihmisistä ilman transihmisiä”, Annabelle toteaa.
Epäluottamuksen varjo transihmisten kohdalla pysyy edelleen vahvasti yhteiskunnassamme. Transihmisiltä vaaditaan jatkuvasti paljon enemmän kuin cis-ihmisiltä, kun he haluavat edistää pienempiäkin asioita eteenpäin. Tämän takia Alexander aluksi luulikin, että epäluottamus kuitenkin voittaisi eduskunnassa.
“Tarvitaan aina paneeli cis-ihmisiä, jotka tietävät aina paremmin kuin transihmiset heidän omasta elämästään”, Alexander huomauttaa.
“Kyllä cis-ihmiset varmasti tietävät mitä he haluavat, ja tämä on hyvin harkittu asia, mutta transihmiset on vain niin hämmentyneitä ja he eivät tiedä, että ovat tekemässä itselleen Irreversible damage (suom. peruuttamaton tuho), Annabelle jatkaa.
Irreversible damage on vuoden 2020 Abigail Shrierin kirjoittama transfobinen pseudotieteellinen kirja. Teos kohdistuu erityisesti transmaskuliinisiin ihmisiin ja heidän kehoihinsa. Tämäntyyppiset kirjat eivät ole ensimmäinen esimerkki transihmisiin kohdistuvasta kirjallisuudesta.
Lisäksi uusi translakiuudistus ei sisältänyt kaikkia asioita, jotka olivat Oikeus olla -kansalaisaloitteessa, josta tämä uudistus sai alkunsa. Laki ei sisällytä esimerkiksi ei-binääristen, muunsukupuolisten sukupuolimerkintää eikä se auta mitenkään alle 18-vuotiaita transnuoria.
Kummankin Alexanderin ja Annabellen mielestä translain uudistus oli iso harppaus eteenpäin, mutta edessä kuitenkin on vielä pitkä tie yhdenvertaisuuteen ja tulevaisuus sisältää vielä monta taistelua.
Ksenia Onoprienko
