Poliittinen valta on kasautunut tietylle ihmisryhmälle myös kunnallispolitiikassa.
Kaupunginvaltuusto (kunnissa kunnanvaltuusto) vastaa kaupungin toiminnasta ja taloudesta sekä valvoo vallitsevien toimielinten toiminnan lain- ja tarkoituksenmukaisuutta. Lisäksi se hoitaa kaupungin hallinnon järjestämisen, käyttää taloudellista valtaa ja ilmaisee sen mielipiteen ja valitsee toimielinten jäsenet. Toisin sanoen kaupunginvaltuusto päättää asioista, jotka ovat paikallisesti juuri niitä tärkeimpiä: lisätäänkö kerrostalojen määrää, panostetaanko joukkoliikenteeseen tai vastaanottaako Helsinki lisää turvapaikanhakijoita.
Nopeasti ajateltuna voisi olettaa, että valtuusto on aina oman kaupungin tai kuntansa näköinen. Näin ei kuitenkaan ole, eikä asia ole niin yksiselitteinen. Tällä hetkellä Helsingin kaupunginvaltuustossa istuu miesenemmistö, joskin se on lievempi verrattuna useisiin muihin kaupungin- tai kunnanvaltuustoihin. Politiikan erikoistutkija Ville Pitkäsen mukaan naiset ovat politiikan historiassa joutuneet aina olevan vähemmistössä, joskin heidän määränsä on noussut tasaisesti aina 2000-luvulle asti. Tämän jälkeen määrä on pysynyt pitkälti samana. Tänä päivänä naisia on istuntosaleissa noin neljä kymmenestä.
”Ikärakenteet ovat selvästi vanhenemaan päin”, toteaa Pitkänen.
Huomattavaa on myös se, että nuoret valtuutetut loistavat poissaolollaan. Samalla kun yli 55-vuotiaiden määrä on nousussa, äärimmäisen harva kaupunginvaltuutettu on valituksi tullessaan alle 25-vuotias. Syynä tähän voidaan pitää esimerkiksi väestön ikääntymistä ja sivummalle jääneiden ryhmien epäaktiivisuutta. Miehiä asettuu ehdolle enemmän verrattuna vaikkapa nuoriin, naisiin tai maahanmuuttajataustaisiin. Olisikin tärkeää saada myös epäaktiiviset ryhmät kuuluviin, jotta tasa-arvo kunnallispolitiikassa toteutuisi paremmin.
Kunnallispolitiikka on siis miesten sekä myös suurten puolueiden kenttä. Pienpuolueille, sitoutumattomille ja radikaaleille on äärettömän vaikeaa päästä päättämään asioista. Syitä tähän voi olla useita. Suuri syy on puoluetuki, joka määräytyy parlamenttipaikoilla. Mitä isompi puolue, sitä enemmän se käärii valuuttaa toiminnalleen. Suuret puolueet ovat vahvoilla, sillä heillä on vankka kannattajakuntansa jo useammalta vuosikymmeneltä. Herääkin kysymys, jääkö vahvoilla ja vankoilla rakenteilla oleva kunnallispolitiikka laimeaksi ja kädenlämpöiseksi. Voiko muutosta tapahtua, jos mitään ei kyseenalaisteta tai kritisoida?
”Äänestysaktiivisuus on heikkoa”
Politiikan erikoistutkija Ville Pitkäsen mukaan äänestysaktiivisuuteen vaikuttavat monet asiat: koulutus- ja sosioekonominen tausta, ikä ja varallisuus. Korkeakoulutetut ihmiset äänestävät useammin. Asiaa olisi hyvä huomioida kouluissa, kodeissa, kaduilla ja mediassa. Politiikassa käsitellään vaikeita asioita, jotka olisi hyvä tuoda lähemmäs kuulijaa. Kunnallispolitiikka saattaa tuntua vieraalta, mitä se nimenomaan ei saisi olla.
Myös pienpuolueet ja niin sanotut radikaalimmat henkilöt loistavat poissaolollaan istuntosaleissa. Uudet näkökulmat, erilaiset poliittiset arvot ja mielipiteet olisivat varmasti tervetulleita poliittiseen päätösvaltaan. Puhelinhaastattelussa Pitkänen kertoo olevansa skeptinen sen suhteen, ajautuuko anarkismi tai populismi nykyistä voimakkaammin kunnallispolitiikkaan. Ehkä hyvä niin. Kuitenkin tietynlainen kohtelias kritiikki ja kyseenalaistaminen tulisi säilyttää kun päätöksiä tehdään. Hyvän maun, ihmisoikeuksien ja lain mukaan, tietysti. Minkäänlainen rasismi, solvaaminen tai häpäisy ei ole retoriikkaa.
Olisi helppoa kategorisoida sitä, että valkoiset heteromiehet päättävät edelleen asioista. Asia ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen. Miehiä hakeutuu edelleen eniten ehdokkaaksi. Tärkeää olisikin aktivoida myös niitä muita henkilöitä osallistumaan kansalaisaktiivisuuteen ja päätöksentekoon. Sukupuolen tai seksuaalisuuden moninaisuus, uskonto, titteli tai etnisyys ei saisi vaikuttaa henkilön valintaan tai valitsematta jäämiseen. Lopulta kuitenkin tärkeintä on se, että mahdollisista erimielisyyksistä huolimatta tehtäisi vastuullisia päätöksiä ketään loukkaamatta.