Tapio Auvinen, 23, on vuosi sitten helsinkiläistynyt tuore valokuvaaja. Lyöttäydyn hänen mukaansa kuvausreissulle Punavuoren näyttäville sisäpihoille. Aamumehu-Instagramtiliä ylläpitävä mies kertoo etsivänsä kuvauspaikkoja Google Mapsilla, nauttivansa ihmisten parissa toimimisesta sekä kehottaa valokuvaajia pohtimaan omaa tyyliään.
Sovimme kuvausreissun erään sunnuntain aamupäivälle. Sää on harmaa ja viima tuivertaa takin läpi. Keksisin monia syitä olla kotosalla lämpimän peiton alla. Saavun kuitenkin Merimiehenkadulle hieman etuajassa ja katselen sen lukittuja sisäpihoja. Oletan, että kohteemme ei ole lukittu. Oletukset eivät pidä paikkaansa. Auvisen saapuessa paikalle pääsemme tosin kuin sattumalta sisään eräälle sisäpihalle sen asukkaan lähtiessä asioilleen.
Kyseinen sisäpiha valikoitui kohteeksemme puolivahingossa. Auvinen mainitsee yleensä käyttävänsä Google Mapsia kuvauskohteita miettiessään.
”Helsinkiin muuttaessani noin vuosi sitten, otin Google Mapsista Helsingin auki ja rullailin koko kaupungin yli ja tägäsin tähdellä kaikkia mielenkiintoisia mestoja. Tämän kohteen löysin sattumalta, kun olin kuvaamassa tässä lähettyvillä ja näin, että tässä saattaisi olla mielenkiintoinen sisäpiha”, hän valottaa.
Nerokasta, mietin. Tuntuu hassulta, ettei ole tullut edes ajatelleeksi käyttävänsä Google Mapsia tähän tarkoitukseen.
Saman tien Auvinen asettuu maahan pitkälleen kamera kourassa. Syy tähän löytyy yläilmoista: kerrostalot muodostavat ylle upean suorakulmion, jossa harmaa taivas esittelee oman taideteoksensa. Valokuvaaja mainitsee pilvisen sään olevan kuvauksellisesti jopa parhain mahdollinen.
”Tällöin valo pysyy pitkälti samana”, hän selittää.
Koko ikänsä luovia juttuja harrastanut Tapio Auvinen kertoo valokuvanneensa aktiivisesti noin kahdeksan kuukautta. Sitä ennen vain lähinnä itselleen. Kysyttäessä mieleenpainuvinta kuvausreissua, vastaa Auvinen nopeaan:
”Laskettelureissu Alpeille viime vuonna. Reissu oli siinä mielessä tosi legendaarinen, että kamera tippui lattialle ja hajosi. Kuvailin sitten loppureissun kännykällä ja pokkarilla. En ole ollenkaan ylpeä siitä albumista, mutta se oli sellainen reissu, josta olen oppinut eniten. Kyllähän sä opit niistä menetetyistä kuvista paljon enemmän kuin niistä saaduista kuvista. Tajuat, miten olisit tehnyt siinä tilanteessa eri tavalla.”
”Pitää pohtia, mikä itseään miellyttää ja pyrkiä siihen.”
Puhuttaessa Auvisen valokuvaamisesta hän mainitsee useasti Instagramin. Päivitykset toimivat jo itsessään käyntikortteina, mutta sovelluksen kautta Auvinen on myös tutustunut uusiin ihmisiin sekä vahvistanut omaa valokuvaaja-identiteettiään.
”Oma silmä on kehittynyt myös sitä kautta, että olen tsekannut Instagramista tyyppejä, joista tykkään. Sitten olen miettinyt, että miksi mä tykkään juuri niistä spesifeistä kuvista. Sitten kun tajuaa sen syyn, sitä rupeaa näkemään kaikkialla, että ahaa, tuossa on samanlaisia elementtejä. Sitä kautta löytää sen oman juttunsa”, Tapio Auvinen kertoo.
Oma silmä ja oma juttu löytyy siis kokeilemalla ja kartoittamalla. Pitää pohtia, mikä itseään miellyttää ja pyrkiä siihen. Valokuvataiteen luomisessa on Auvisen mukaan järkevää myös tiedostaa perinteet.
”On tiettyjä syitä miksi jengi käyttää perinteisiä rajauksia. Mä en mieti niitä niin sikana. Mietin enemmän sitä, miten kuvan linjat toimii. Jos sä haluat nostaa ihmisen kasvoja, niin olisiko taustassa jotain mikä menee niitä kohti”, hän kertoo ja jatkaa:
”Enimmäkseen tykkään kuvata potretteja ja tapahtumia. Niissä (tapahtumissa) on kiva liikkua. Ihmisten kanssa on yleensä hauskinta mennä ulos kuvailemaan. Aloitin kuvaamisen, koska haluan tutustua uusiin, luoviin ihmisiin, ja se toive on kyllä täyttynyt.”
Siirrymme pois sisäpihalta. Nuorella valokuvaajalla on jo kiire seuraavaan kohteeseen, Seurasaareen.
”Frendi lupasi tuoda pähkinöitä, toivottavasti saadaan linnuista kuvia”, hän kertoo.
Matka kuitenkin keskeytyy nopeaan. Vieressä avautuu uusi sisäpiha sen asukkaan toimesta. Loikkaamme portista sisään, ja huomaan paikan olevan jopa edellistä otollisempi kuvaamiseen. Tunnelmallinen sisäpiha mykistää katujen äänet ja muodostaa ensin pienemmän pihan, jonka jälkeen avautuu suurempi takapiha. Kerrostalojen sisäänkäyntejä koristavat valonauhat. Keski-ikäinen nainen astelee ulos koiransa kanssa ja huikkaa heipat hymähtäen.
”Auvinen kannustaa tarttumaan manuaaliasetuksiin ja kuvaamaan paljon.”
Kysyn hieman vinkkejä valokuvaamiseen. Auvinen kannustaa tarttumaan manuaaliasetuksiin ja kuvaamaan paljon. Todella paljon ja omaksi iloksi. Rahan takia valokuvausta ei kannata aloittaa. Lisäksi hänen mukaansa kannattaa opetella erilaisia tyylejä kuvata. Sitä kautta löytää sen mistä itse tykkää.
”Ja nykyään on paljon kiinni editoinnista. Kuvanmuokkaus tuo enemmän ilmi sitä mitä näet siinä kohteessa. Asia on yksinkertainen – ihmissilmä näkee kontrastin eri tavalla kuin kamera. Editoinnilla sä saat periaatteessa kuvasta sellaisen, minkälaisena sun mielestä se paikka näytti, minkälaisena koit sen”, hän toteaa.
Keskustelemme tulevaisuudesta. Mies Aamumehu-nimimerkin takaa kertoo odottavansa mielenkiinnolla tulevaa. Haastatteluhetkellä Auvisella on siviilipalvelustaan jäljellä tasan kaksi päivää. Tämän jälkeen hän aloittaa kehutussa Visuaalisen viestinnän instituutissa opinnot oppisopimuskoulutuksella. Ja toki samalla Auvinen tekee kuvauskeikkoja. Kysyn, mieltääkö Auvinen itse vaihtaneensa harrastuksensa ammattiin. Kysymys saa miehen mietteliääksi.
”Mä en tykkää ammattikäsitteestä yhtään. Mieluummin näen, että tykkään tehdä tätä tällä hetkellä todella paljon. Sama juttu on ollut myös aiemmissa töissä tapahtumatuotannon tai järjestöalan kanssa. Valokuvaamisessa näen, että se yhdistää tosi monia asioita, mistä olen nauttinut jo tosi pitkään. Se on just se luovuus, ihmisten tapaaminen ja todella erilaiset työympäristöt”, Tapio Auvinen toteaa.
”Kotimatkallani huomaan kiinnittäväni tavallista enemmän huomiota ympäristööni.”
Alamme pikkuhiljaa valua kohti keskustaa. Auvinen suuntaa toiselle kuvausreissulleen. Kotimatkallani huomaan kiinnittäväni tavallista enemmän huomiota ympäristööni. Linjoja, heijastuksia, värejä. Katselen ihmisiä ja jään pohtimaan heidän tarinoitaan. Huomaan, että valokuvausinto on kasvanut sisälläni entisestään. Taidan ottaa Auvisen vinkistä vaarin ja laittaa karttasovellukset tulille!
